torstai 25. kesäkuuta 2009

Muumitarinoita.

Klassikko eli ei, olen Nuharupi-blogille uskollisena aloittmassa nousun tyvestä puuhun: Yöpöydälläni on MUUMI. Näinä kesän kiireisimpinä aikoina (jukolaviesti, juhannus etc etc...) olen edennyt muutaman sivun tuota isokokoista tovejanssonia, jonka ensimmäinen tarina on nimeltään Taikatalvi.

Vaikka kyseisen kirjan alkulehdille olen jo vuosikausia sitten merkannut teoksen tulleen taholtani luetuksi, voin vain koputtaa puuta (siis päätä): en muista yhtikkäs mittään. Nyt uudelleenluennan yhteydessä Janssonin tapa tarinoida näyttäytyy taiteellisesti herkän ja omissa maailmoissaan viihtyvän yksilön yrityksenä ottaa maailma ja eritoten oma elämä hallintaan - käsittää ja ymmärtää ihmiset ja tekemisensä.

En tunne muumitarinoita sen perusteellisemmin, mutta jos Taikatalvi sijoittuu kirjailijan tuotannon alkuvaiheeseen, voi hyvin jäljitellä tehtävänantoa, jolla Jansson on tuotantoaan käynnistänyt: Hyväntahtoinen, puhdas ja viaton peikkolapsi herää talviuniltaan ja katsoo maailmaa uusin silmin. Tutustuu uusiin tyyppeihin, joista joko pidetään tai joita mieluummin pyritään karttamaan.

Tiedän Tuu-tikin tarkoittavan Tove Janssonin ystävää, Tuulikki Pietilää. Aivan varmasti myös Pikku Myyn, Nuuskamuikkusen ja muiden taustalta löytyy Janssonille tuttuja/läheisiä henkilöitä? Taikaltavessa avantouinnista ja ulkoilmaelämästä ilakoiva hemuli on todennäköisesti ollut reaalimaailmassa joku äärimmäisen vastenmielinen "nyt-on-kaikilla-kivaa-jess!"-henkilö. Se on ensialkuun supersuosittu, mutta pidemmän päällr porukat kaikin keinoin karttelee sitä...

Seuraan kiinnostuneena muumilukukokemuksien karttumista. Klassikkotavoitteenahan on käsilläolevaan kokoelmateokseen sisältyvä "Vaarallinen juhannus". Sitä kohti siis... Raportointi jatkuu ehkä jo lähiaikoina?

1 kommentti:

Myy kirjoitti...

Taikatalvi on ilmestynyt 1957, tämän jälkeen Jansson kirjoitti vielä 5 muumikirjaa. Ennen Taikatalvea muumikirjoja oli ilmestynyt myös 5. Ei siis aivan alkuvaiheen tuotantoa.

Muumipeikko on kyllä kaiken hyväntahtoisuuden ruumiillistuma tai itse asiassa Muumimamma on. Muumipeikko haluaisi olla yhtä hyvä kuin äitinsä, mutta ei vielä täysin pysty siihen.

Kyllä, kyllä. Tove Jansson on selvästi purkanut patoutumiaan kirjoittamalla. Jokainen meistä tuntee hemuli-tyypin.

Antaa tulla vaan lisää analyysejä muumeista, olet selvästi päässyt muumien maailmaan sisälle!

Odotan innolla tulkintaasi Muumipapasta ja merestä! Itse löysin siitä oidipuskompleksia ja kaikkea muuta, mistä mr. Freudilla olisi ollut paljonkin sanottavaa.