maanantai 4. tammikuuta 2010

Stalinin lehmät

Luin Sofi Oksasen 'Stalinin lehmät' erästä kulttuurihistorian kurssia varten. Minun on kirjoitettava lyhyt essee siitä, miten fiktiokirjallisuudessa käytetään historiallisia tosiasioita hyväkseen. Tässä lyhyt arvostelu:


Stalinin lehmien rakenne on samanlainen kuin Puhdistuksessa: eri aikakausina elävien ja kertovien henkilöiden tarinat vuorottelevat ja hyppivät epälineaarisesti. Usein ne korostavat tarinan keskushenkilöiden, bulimiaa sairastavan Annan ja hänen virolaisen äitinsä Katharinan, elämissään kokemia menetyksiä ja vieraantumisen tunnetta. Rinnastusten kautta Annan ja hänen äitinsä kokemukset alkavat muistuttaa toisiaan: Katharina on yksin vieraassa maassa, missä hän pelkää jatkuvasti Supoa ja KGB:tä. Anna eristää itsensä omaan syömishäiriöiseen todellisuuteensa, missä ihmissuhteet ovat yhtä irrallisia kuin hänen päihdekokeilunsakin ja syömis-oksentamisestaan saamansa nautinto. Katharina ja Anna ovat molemmat kiusattuja ja yksin, Annakin, vaikka hän ei sitä haluakaan myöntää.


Oksanen nostaa Stalinin lehmissä Viron historiasta esiin Siperian kyyditysten ja hallinnon totalitarismin, kun taas Puhdistuksen teemana oli naisten seksuaalinen hyväksikäyttö. Naisesta Oksanen kirjoittaa Stalinin lehmissäkin: suomalaismiehet käyvät Tallinnassa vain huorissa ja viinareissulla, eikä virolaisnainen saa ottaa sysisuomalaisen aviomiehensä perässä Suomeen muuttaessaan mukaansa minkäänlaisia työ -ja koulutustodistuksia. Puhdistuksen kaltainen historiallinen rinnastus olisi ehkä luettavissa myös Oksasen ensiteoksesta. Kun Katharinan äidin, Sofian, nuoruudessa 1940 - ja 50 - lukujen julmat kyyditykset kuljettavat satojatuhansia virolaisia Siperiaan, minne jotkut saavat ottaa mukaansa tärkeimmän omaisuutensa, jotkut vain itsensä, virolaisia mobilisoidaan työvoimahuoriksi Siperiaan. Katharinan aikoihin virolaisnaisia myydään huoratyövoimaksi suomalaismiehille.


Eittämättä Stalinin lehmät on taitavasti kirjoitettu kirja. Välillä juoni laahaa ja vuosikymmenten välillä hyppiminen tuntuu tarkoituksettomalta. Toisin kuin Stalinin lehmissä, Puhdistuksessa Oksanen ei enää jarruttele tavallaan kuvata ja kuvailla maailmaa: siinä hän uskaltaa käyttää paljon rohkeampaa (ei eroottista!), syvempää ja merkityksellisempää kieltä.  Mutta on tämäkin hyvä. 

2 kommenttia:

Myy kirjoitti...

Samoilla linjoilla.

jimi the aasi kirjoitti...

Kirjailija ja kirjan nimi tuntuvat jotenkin tutuilta!

Selasin Nuharupea taaspäin: Haa! olenpa itekkin lukenu tuon teoksen.

Pistäny jopa sekavahkon arvion blogiin nimiellä "oksennellen onneen".

Sen mitä nyt muistan kirjasta, on kirjan (autobiografisen?) päähenkilön isäsuhde: Isukki käytti tytärtään mallinukkena hankkiessaan uusille huoraystävilleen vaatteita. Myös SESSIO sana anorektikon bulimointihuipentumana polttomerkkautui tajukoppaani lähetemättömästi.

Kiitos jokatapauksessa, mr Paves, osuvasaaisesta arviostasi. Näinhän se menee.

aa,.