maanantai 20. maaliskuuta 2017

Gilgames

Tein aikamatkan 4000 vuoden takaiseen Mesopotamiaan. Tämän hetkisessä maailman tilanteessa oli vähän lohdutonta lukea teosta, josta on otettu vaikutteita sellaiseenkin tuoreempaan tekstiin kuin Genesikseen. Sivistys syntyi seudulla, jossa juuri tällä hetkellä kuolee ihmisiä. Kaksoisvirranmaa antoi muulle maailmalle Gilgamesin ja nyt seuraamme vierestä, kun tätä muinaista korkeakulttuurin kehtoa tuhotaan ja sen viattomia ihmisiä tapetaan (tai annetaan hukkua Välimereen).

Gilgames oli todellinen henkilö, mutta Gilgames-eepoksessa hänen suuruuttaan (niin fyysistä kuin henkistä) on tietysti liioiteltu. Hän on puolijumala, joka hallitsee kovalla kädellä Urukin kaupunkia.

Asukkaat toivovat jumalilta kilpailijaa Gilgamesille, "kilpailkoot vaan keskenään, levätköön Uruk!". Kansa toivoo.

Kansa saa, mitä se pyytää: Enkidu syntyy jumalan arolle heittämästä savenkappaleesta.
Hän elelee villi-ihmisenä eläinten seurassa eristyksessä ihmisistä, kunnes eräänä päivänä hän kohtaa metsästäjän. Tämä kauhistuu Enkidua ja lähtee pyytämään apua. Gilgames antaa neuvon, että ota mukaasi nainen, ilotyttö, joka vie Enkidulta ajatukset pois riistansa kyttäämisestä.

Niin tietysti tapahtuu, koska himo sokaisee Enkidun. Monta päivää lemmiskeltyään Enkidu yrittää palata entiseen elämäänsä, mutta eläimet eivät enää hyväksy häntä seuraansa. Hän lähtee ilotytön mukana Gilgamesin luo. Toisin kuin kansa toivoi, heistä ei kuitenkaan tule kilpailijoita, vaan ystäviä toisilleen. He käyvät yhdessä surmaamassa Humbaban, joka on pahis ja suojelee metsäänsä raivokkaasti.

Tämän jälkeen he tappavat demonihärän, jonka jumalatar Istar on lähettänyt heidän kimppuunsa, kun Gilgames on kieltäytynyt ottamasta häntä vaimokseen.


 Mutta kaikki nämä tappotouhut kääntyvät Enkidun kohtaloksi: jumalat sairastuttavat hänet ja hän kuolee hitaan kuoleman Gilgamesin itkiessä ystävänsä menetystä.

Loppuosa kirjasta kertoo siitä, kuinka Gilgames lähtee etsimään keinoa saavuttaa kuolemattomuus. Hän matkustaa tapaamaan Utnapistimea, joka kertoo, miten selvisi jumalten tekemästä vedenpaisumuksesta rakentamalla arkin. Tämän myötä jumalat tekivät hänestä kuolemattoman. Hän neuvoo, kuinka Gilgames voisi saavuttaa kuolemattomuuden, vaan eihän se onnistu.

Viimeinen luku kertoo Gilgamesin keskusteluista kuolleen Enkidun kanssa.

Vaikka Gilgames kertoo sankarimiehistä, se myös osoittaa, että kaiken takana on nainen. Johtihan ilotyttö Enkidun ja Gilgamesin yhteen ja toisaalta petollisen naisen roolissa Istar vaikutti Enkidun kohtaloon, mikä ajoi Gilgamesin retkilleen.

Gilgamesissa kiehtoo se, ettei se ole yksipuolinen, väkivaltainen kertomus, vaan siinä esiintyy aina ajankohtaisia teemoja, kuten ihmisen kaipuu ikuiseen nuoruuteen ja kuolemattomuuteen. Ennen kaikkea se oli kuitenkin tarina ystävyydestä.

Ei kommentteja: