keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Lopotti/Kirves/Koiramäen Martta ja Ruuneperi

Kuuntelin Tommi Kinnusen Lopotin äänikirjana.
 Sen päähenkilöinä ovat lapsena sokeutunut Helena ja homoseksuaali Tuomas. Helena on Tuomaksen täti, joten kirja on myös sukukronikka, joka alkaa sota-ajasta päättyen 2000-luvulle. Helena ja Tuomas joutuvat kamppailemaan löytääkseen oman paikkansa ja saadakseen muiden ihmisten hyväksynnän. Helena laitetaan pienenä tyttönä sokeainkouluun, jossa hänelle opetetaan, kuinka käyttäytyä kuin näkevä. Tuomas tietää jo lapsesta asti, ettei kuulu joukkoon. Kaiken lisäksi hän on sisarussarjansa nuorin, mikä lisää ulkopuolisuuden tunnetta jo oman perheen sisällä.

Lopotin hienous on siinä, miten se kuvaa oman minuuden löytämistä ja hyväksymistä. Harmittavaa on se, miten lopullisen onnellisuuden takeeksi on pystytetty ydinperhe puolisoineen ja lapsineen. Lapsettomuus taas pilaa parisuhteen, tekee elämästä pinnallista, saa ihmisen sekopäiseksi ja pakkomielteiseksi (pakko saada yhteys lapseen, jonka äiti on vienyt mukanaan, kauas isänsä luota). Vaikka kirjassa kuvattiin liberaalimmaksi muuttuvaa yhteiskuntaa, kirja sai silti näin ummehtuneen päätöksen. Aivan kuin olisi sittenkin yksi ainoa, oikea tapa elää. Vaikka koko ajan oli toitotettu aivan muuta.

Sitten vielä lyhyesti Kunnaksen Koiramäen Martasta ja Ruuneperistä ja Keskisarjan Kirveestä.
 Koiramäen Martta (vuodelta 2005) on kunnasmaisen upeasti kuvitettu satu Martasta, joka inspiroi kansallisrunoilijaa virsirunoudessa. Kunnas on kuvittanut kivasti osaksi tarinaa myös Runebergin runoja, kuten Saarijärven Paavon ja Topeliuksen iki-ihanan Koivun ja tähden. Oikein oiva fiktiohistoria lapsille, jonka kautta he saavat ensimmäistä kertaa tutustua lauantaiseuralaisiin - unohtamatta Fredrikan panosta kaiken taustalla.
Teemu Keskisarjan Kirves - Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus kertoo nimensä mukaisesti sota-aikana kirveen kanssa murhanneesta Koljosesta. Kirjan loppupuolella Keskisarja pohtii hänen mielenlaatuaan tullen siihen johtopäätökseen, että Koljonen oli psykopaatti. Keskisarja käyttää analyysissään esimerkkejä muista historian hämärien järkyttävien surmatöiden tekijöistä vertaillen heitä Koljoseen.

Mikään hyvänmielen kirja Kirves ei ollut, kuten sisältökuvauksesta voitte päätellä. Keskisarjan kieli on omalaatuista ja se voi mataloittaa historiallisten kirjojen lukemisen kynnystä heille, jotka muuten pysyttelevät kaukana ko aiheen parista. Myönnettäköön, että Keskisarjan tutkima "pimeä historia" on myös kiinnostusta herättävämpi kuin peruspikkujättiläiset. Keskisarja ei kuitenkaan Ilta-Sanomat Goes History -tyyliin mässäile, mikä pitää aiheen tarkastelun asiallisena eikä sosiaalipornona.

Ei kommentteja: