torstai 4. lokakuuta 2007

Uusia opuksia omaksi ostettuna

Kaunokirjallisuutta en ole nyt lukenut. Olen ajatellut käyttäväni kaiken mahdollisen ajan pääsykokeisiin lukemiseen, mutta sekin on ollut parin viikon ajan jäähyllä koko touhu. Mutta asiaan tulee jälleen muutos. Tavoite on lukea joka päivä edes vähäsen, että homma pysyy otteessa. Tällä hetkellä luvussa on Suomen historia, kirjoittajana Eino Jutikkala.

Kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa. Siellä oli alennusmyynnit, jee!! Ostin Maailman historia-kuvitettu matka läpi historian. Sivuja yli 650 ja hinta vain 19.90 ja mikä parasta, sisältyy pääsykoelukemistoon! Sitten ostin myös Suomen keskiaikaiset linnat-kirjan, joka oli niinikään 19,90. Ja myös apua pääsykokeisiin on varmasti tuosta kirjasta. Kiva, kiva. Kirjakaupoissa en voi olla kävelemättä kahden hyllyn ohi, toinen on historia, toinen taide.

Ostin vielä kolmannenkin kirjan Vincent van Gogh Korvanleikkaajasta, jonka annoin Pavelille synttärilahjaksi.

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

EI-KUORI

Hei haloo, siskokset Niiskuneiti ja Pikku-Myy! Eikö kukaan muu enää lue mitään? Kirjoita lukemisistaan? Kiireitä?

Olen nyt, lokakuun alkupäivinä - hänen ylhäisyytensä, Elokuvataiteen Maisterin, Mr. Rubin Mantsun, suosittelemana lukenut Arto Salmisen tuotantoa. Täkäläisestä kirjastosta löytyivät kirjat "Lahti" ja "Ei-kuori". Parhaillaan aloittelen Harri Mannerin "Suuri performanssi"-kirjaa, josta ohjaaja Mantsu suunnittelemassa televisioelokuvaa.

Salmisen kirjoista "Lahti" - vaikkakin sisältää laaja-alaista ja syvämietteistä yhteiskuntakritiikkiä - ei eritysemmin kolise meikäläiselle, mutta "Ei-kuori" on tykkiä tavaraa! Vähänkään itseään muita tallaajia parempina pitävät sivistysidiootit muistavat "ei-kuoresta" puhuessaan mainita Salmisen kirjoittavan inhorealistisesti. Mielestäni Salmisen ilmaisu on havainnollista ja niukkuudessaan ylivertaista. En ole Volter Kilpeä liiemmin lukenut, mutta ainakin Fransu Eemeli Sillanpää on Arto Salmiseen verrattuna löysä löpisijä, josk kohta nuoren lemmen kesäöisen kiiman kuvaajana ansaitseekin kumarruksia ja suitsutuksia...

Enpä arvannut, että sanat voivat näin säkenöidä! Olen joskus ounastellut, että runous lienee parhaimmillaan sanojen lukijan tajunnassa aiheuttamien ydinräjähdysten ilotulitusta. Viimeaikaiset lukukokemukseni, Dostojevskin Karamazov ja Waltarin Karvajalka eivät kummemmin paukahtele. Jos hieman tyly uskaltaisin olla, sanoisin tiiliskivikirjojen homehduttavan lukijansa sohvaan/sänkyyn/tunkkaisiin sisätiloihin. Sensijaan "Ei-kuori" vie tykistökeskityksen ytimeen!

Suorituspainotteisena luonteena arvostan Salmisen kirjaa sen helppolukuisuudesta. Tämä kuulostaa paradoksaalisen koomiselta, mutta helppoudella tarkoitan sitä ettei jokaisen sanan ja lauseen tai kappaleen jälkeen tarvitse noitua omaa tyhmyyttään: "...vttu stna! Mä en siis kertakaikkiaan tajua mitä kirjottaja tarkottaa! Voi olla että olen tyhmä, mutta en sentään ihan mononpohjallinen arvannut olevani..." Tekstilliseltä ulkoasultaan "EI-KUORI" on enimmäkseen ilmavaa replikointia. Muutaman sivun mittaisia lukuja on helppo "napostella": Tarina imaisee mukaansa. Tekee mieli mahdollisimman nopeasti saada selvyys, miten kirjan henkilöt asiansa lopulta järjestävät.

Seuraa osittainen juonipaljastus:

Jos olet arka ja hienotunteinen, etkä halua herkistää oloasi lukemalla kuvauksia siitä, miten velttoläskinen taksikuski suorittaa höppänämummolle rintasyöpätutkimuksen ja myöhemmin gynegologisen tarkastuksen - mummon omasta pyynnöstä (!), jätä tämä kirja lukematta! Mutta jos ratkeat makoisiin nauruihin ihmetellessäsi homo sapiensin mitä kummallisimmista ja eläimellisimmistä typeryyksistä, joita se lajitovereineen harjoittaa erilaisten kemikaalien, eritoten alkoholin, vaikutuksen alaisena, kannattaa Salmisen kirjalliseen tuotantoon tutustua.


lukuterveisin

nuuskamuikkunen

maanantai 1. lokakuuta 2007

Karvajalka

Sain tänäaamuna, 1. lokakuuta, ma, luetuksi Mika Watarin "Mikael Karvajalka" -kirjan.

Että kommenttia?

Sanoisko että kiitollisen riemun vallassa nautinnosta kieriskellen olen kirjaa lukenut. Kerrassaan loisto-oivallus sijoittaa kirja länsimaisen historian yhteen ratkaisevaan ajankohtaan. Mikael yhdessä kaverinsa Antin kanssa tuntuu olevan aina oikeassa paikassa ja tapaavan juuri oikeita henkilöitä. Mm. Tanskan kuningas, Luther, Erasmus, taitaapa ohimennen nähdä paavinkin. Jos olis pätkä vietnaminsotaa, pitkänmatkanjuoksua, kennedynmurhaa ja nixoninkättelyä & ping-pong-diplomatiaa, sanoisin nähneeni tän leffan...

Kirja päättyy Rooman hävitykseen. Taisi ihan pikkusen herätä uteliaisuus ottaa selvyys asioista. Ei niin, ettäkö epäilisin Waltarin päästelleen omiaan; Aivan varmasti tuon ajan sotakäytäntö, teloitukset, kidutukset, taudit ja kurjuus ovat olleet niin kammotavia ja tosia kuin W. antaa ymmärtää. Päähenkilö Mikaelin pyhäkoulumaisuus vain hieman oudoksuttaa. Kirjailija vissiin halunnut antaa päähenkilönsä välityksellä itsestään sivistyneen ja hienovaraisen ihmisen kuvan, mikä on omiaan tekemään Mika W:sta tavallisen kaappipervon sapiensin. Eikösse aina kirjan valmiiksi saatuaan ryypänny ittensä hullujenhuonekuntoon?

Arkebuusi tuli jo tarkastetuksi. Ei mikään pumppuhaulikko saati rynnäkkökivääri.

Tjah., Kyllähän se Hakim vissiin käytävä lainaamassa. Tohtii kuitenkin olla, että "välipalana" tulee luetuksi jotain muuta. Vaikka sitten artopaasilinnaa (vitsivitsi!)..

Terveisin aktiivilukija

Nuuskumuikkanen

Hjot!

2.10. ti:

Artoa lainasin, mutten paasilinnaa. Arto Salmisen "EI-KUORI" luennassa.Tiukkaa tekstiä. Ei turhia lörpöttelyjä! Huumorin suhteen pesee mennentullen jaarittelijawaltarit!