Tyttö ja helmikorvakoru

Odotukset eivät olleet korkealla, kun ryhdyin lukemaan Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakorua. Mielestäni kirjasta tehty elokuva on ihan kelpo viihdettä. Sellaiseksi tämä kirjakin lopulta osoittautui.

Kirja kertoo taidemaalari Johannes Vermeerin taloon piiaksi tulevasta 16-vuotiaasta Grietistä. Griet pääsee siivoaamaan taitelijan ateljeeta ja Vermeer huomaa hänen taiteen ymmärryksensä. Vermeerin mesenaatti ihastuu Grietiin, minkä vuoksi hän päätyy maalauksen aiheeksi.

Mielestäni Chevalier saa ihan uskottavasti luotua 1600-luvun Hollannin todeksi. Kirjan keskeisenä teemana on naisen vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa tulevaisuuteensa patriarkaattisessa yhteiskunnassa. Valitsit mitä hyvänsä, olet piika kuitenkin, on kirjan sanoma.

Joskus näitä bestsellereitä lukiessa tulee ihmetelleeksi, miksi tästäkin kömpelöydestä on tehty elokuva. Mutta tätä lukiessani ymmärrän varsin hyvin sen suosion. Sen onnistumisia oli historiallisen hahmon, Vermeerin, pitäminen mystisenä näkökulman ollen fiktiivisessä Grietissä, jonka pään sisään saikin ujuttaa kaikenlaista ilman ristiriitaa historian tutkimuksen kanssa. Taannoin lukemassani Johanna Venhon Sylvi Kekkos -kirjassa häiritsi se, että se tuntui liikaa kuvittelevan, millainen Kekkonen oli ollut. Pitää osata tehdä kuvitelma uskottavasti, jotta kirjastakin saa hyvän.

Aki Hintsa - voittamisen anatomia

Oskari Saaren kirjoittama Aki Hintsa - voittamisen anatomia keskittyy Aki Hintsan kehittämän hyvinvointimallin esittelyyn. 

 Kirjassa sivutaan myös Hintsan elämän tärkeitä tapahtumia, joista erityisesti lääkärinpesti Etiopiassa vaikutti ratkaisevasti hänen hyvinvointimallinsa luomiseen. Noudattamalla tätä mallia ihminen pääsee nauttimaan elämässään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Hintsan malli kuulostaa yksinkertaiselta: tarpeeksi unta, säännöllistä liikuntaa, terveellistä ruokaa, ei liikaa töitä, aikaa perheelle ja itselle. Mutta monelle nämä ovat haastavia toteuttaa. Kirjan esimerkkitapaukset osoittavat, että erityisesti riittävä uni  voi olla kaikista vaikeinta saavuttaa. 

Oskari Saari ei ole erityisen taidokas kirjoittaja, mutta sisällön kahlaaminen ei kuitenkaan käy ylivoimaiseksi. Kari Hotakainen olisi aiheesta saanut puhuttelevamman, kuten teki Räikkösenkin kohdalla.

Surullista oli se, että Hintsa ei ehtinyt itse noudattaa omaa hyvinvointimalliaan, koska kuoli pian kirjan julkaisun jälkeen.