tiistai 20. toukokuuta 2008

Sarjakuvia aikuisille!

Kävin kirjastossa. Palautin Hotakaisen kolumnikoosteen. Se oli sitä itteään, paikoin naseviakin huomioita tuulipukukansan edesottamuksista, suosittelen. Lainasin musiikkia muutaman kiekollisen. Kirjaston sulkemisaika läheni, olin ajautunut kirjaston aulatilassa olevan rakennustelineen toiselle puolelle... jotain voisi vielä lainata. Jokin kirja... helppolukuinen. Silmiin osuu teksti: "Sarjakuvat ovat myös aikuisten lukemistoa" tms. Hieno juttu. Johtuen suorittamistani opinnoista hyväksyin mukisematta väittämän. Kahmaisin hyllyyn näytille laitetuista kijoista kolme. Ne olivat
*Milla Paloniemi: "Kiroileva siili 2"
*Juba: "Viivi ja wagner, Sohvaperunoiden kuningas / nro 7"
*Ilkka Heilä "B.Virtanen, organisaatiouudistuksia / nr. 9"

Ilman sarvia ja hampaita hihkun ilosta kattoon: Kelpoa sarjakuvailmaisua kaikki kolme. Kiroilevaa siiliä kiitetään kirjan takakannessa pelkistetyn nerokkaaksi ja raikkaan anarkistiseksi. Viiviwagneria ei tarvitse kehua. Naisen ja sian yhteiselo on pelkkää arjen ilotulitusta. B.Virtanen on suomalaisen strippi-ilmaisun kolossaalinen ikoni (mitä moinen sanapari tarkoittaneekaan...).

Luonnehdittuani tähän ylistävään ja ylikehuvaan tapaan lukemiani teoksia kiellän viimekädessä olevani mainituista kirjoista seuraavaa mieltä: Kiroilevasiili - pubertettiä homoilua mukakriittisyyttä tavoitellen. Tyhhjän ihmisen tyhjä pää ei yksinkertaisesti parempaan pysty; Viiviwagner - keskeneräisiä ajatuksia alamittaisen parisuhteen raunioilta. Useimmat stripit eivät vain "räjähdä"... piirtäjä antaa ymmärtää, että jotain on tulossa, muttei sitten ymmärräkään antaa; Beevirtanen - huonosti - & sutkisti piirrettyjä tilanteita mitäänsanomattomien henkilöhahmojen tyhjästä elämästä.

Piste.

Ei mittää. Pannanpa nyt vielä kaiken herkun kukkuraks mielipide, jolla teloitustuomio varmistetaan: Paloniemi hahmottelee siilijututssaan omaa "tuheroaan". Äkkiä voisi sanoa, että graafisena hahmona tuherosiili on kiitollinen kohde ja siitä on mahdollista löytää loputtomasti uusia variaatioita ( joita tämä aila tai siis milla p. ei ole edes malttanut hakea. eikä takuulla koskaan löydä... ). Juban piirrostyyli hivelee silmää. Ei epäilystäkään etteikö J. ole piirtäjänä kokeneempi kuin Paloniemi ja Heilä, jonka viimeksimainitun virtasia olen tietoisesti pyrkinyt välttämään. Viiva ja hahmot eivät yksinkertaisesti svengaa neliraajahalvaantunutta aitajuoksijaa paremmin, enkä ole halunnut luulotella että niillä pystyttäis raamittamaan edes niinkin tylsään ympäristöön kuin toimistotyöhön liittyviä ihmissuhdejännitteitä.

Mutta mutta. Loppujen lopuksi, Ilkka Heilän B. Virtanen oli ainoa, joka herkisti meikäläisen hymyilemään, jopa hekottelemaan ääneen. Ja se on jotain se, kun on kyse strippisarjakuvista, jollaisten tarkoitus on tarjota lukijalle "pikakänni" (jota termiä muistelen sarjakuvaneudvos Juhani Tolvasen käyttäneen)

En malta olla liittämättä oheen piirrosta, jossa kaikki kolme sarjakuvataitelijaa tekeleineen yhdistyy. Siis eräänlainen synteesi lukukokemuksistani. Heilän "Murikka" -hahmon pärstä on minua usein ihmetyttänyt. Että mikä oikein on nenä ja mikä suu ja mikä leuka. Nyt annan murikalle uuden ilmeen. Ja huomatkaa! Paloniemelle niin tärkeä fallossymboli ( ks. kiroilevan siilin nenä), löytyy tästä omana evoluutionaan: Murikan kraka on siilinpiikikäs/-karvainen ja muuntuu matkan varrella "kynäksi" & kasseiksi. Murikan nenä puolestaan kehittyy allaolevissa kolmessa hahmossa wagneriaanisesti sian kärsäks. Että repikäätten tästä!


aa. O. K.