perjantai 30. marraskuuta 2012

Myöhempien aikojen pyhiä

Nuharupi ei ole päivittynyt aikoihin. Ehkä muut eivät ole ehtineet lukea, minä olen kyllä lukenut, mutta josko nyt pitäisin ne tenttikirjat poissa täältä. Kaiken tieteellisen tekstin keskellä aloin ikävöidä kaunokirjallisuuden pariin. Timbe oli suositellut minulle Juha Itkosen esikoisromaania Myöhempien aikojen pyhiä. Kyseessä oli ohut (alle 300-sivuinen) pokkari, ja suoritin sen iltalukemisena tämän viikon aikana.

Kuten nimestä voi jo päätellä, Myöhempien aikojen pyhiä kertoo mormoneista. Mormonismi syntyi Yhdysvalloissa 1800-luvulla, he eivät ole kristittyjä, vaikka Jeesukseen uskovatkin. Omat tietoni mormoneista on hankittu lähinnä Hollywood-leffoista, Suomessa kun heitä on hyvin vähän. Eri uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen tunteminen on tärkeää (ah, ja tästä voisi tulla vaikka kuinka pitkä saarna ((indeed..)), mutta minun on pakko puolustaa tähän väliin uskonnonopetusta, koska se lisää suvaitsevaisuutta. Uskontoja tulee aina olemaan, no matter what vapaa-ajattelijoiden liitto sanoo.), joten tartuin Itkosen teokseen ennen kaikkea opetusmielessä. Oletan, että kirjailijan mormonismista kirjoittamat faktat tosiaan ovat tosiseikkoja.

Kaunokirjallisena esityksenä Itkosen tuotos jäi vähän raakileeksi. Olen todella kriittinen lukija ja yksinkertaisesti joko pidän lukemastani, se on mielestäni mitäänsanomaton tai sitten tosi huono. Tämä meni tuohon mitäänsanomattomaan. Koen vastenmielisenä tyylin, jossa tavoitellaan suurta kerrontaa erittäin vähäisin sanoin (Veijo Meri poikkeuksena). Itkonen harjoittaa sitä innoissaan tässä opuksessa. Erityisesti Emman osuudet on vedetty tyyliin:
Tein jo.
Annan elämän kasvaa.
Sisälläni.
Koska kyse ei ole runoteoksesta, tämä ilmaisutapa ontui (ja oli kyllä kökköä runoksikin) ja jätti Emman epätodelliseksi haavekuvaksi, jota lisäsi se, että hänet oli laitettu tekemään asioita, joita ei normaalissa elämässä tehdä. En minä ryntää heti halaamaan tuntematonta ihmistä, joka suostuu korjaamaan pyöräni renkaan. Pienet asiat tekevät ison kokonaisuuden. Itkosen teos oli kokonaisuutena sekavuutta ja hyvää yritystä.

Ehkä nykykirjailijoista mun kannattaisi pitäytyä Oksasessa ja Tuurissa.