tiistai 22. toukokuuta 2007

Myylle kirjaa

No niin. Itsellänihän on tuo Punainen viiva vielä kesken, mutta PIkku Myy on jo hetkisen kaipaillut uutta kirjaa luettavaksi. Piti ihan miettiä, että mikä olisi hyvä kirja. Sitten muistin, että luin viime syksynä Harri Tapperin Näin syntyvät revontulet ja ajattelin, että se voisi olla Myylle hyvä kirja luettavaksi. Jollei Myy sitten ole jo lukenut sitä??? Itse tykkäsin siitä kirjasta, koska siinä oli koko ajan sellainen elämän maku ja toivon pilkahdus.

lauantai 19. toukokuuta 2007

Ollista ja Iriksestä

Luettuani Hamsterit, siirryin sitten noihin koti-ikäväkirjoihin. Anni Swanin kirjat ovat suunnattu itseäni nuoremmille, teini-ikäisille, mutta toimivat kyllä edelleen. Niissä on jotain sellaista ihanaa kansallisromanttista hehkua, joka nykyajan kirjoista puuttuu.

Ensimmäiseksi luin Ollin oppivuodet. Tarinahan on traaginen, Ollia huijataan ja hän joutuu vasta yhdeksänvuotiaana maailmalle yksinään. Loppu on kuitenkin onnellinen. Ollin oppivuodet oli kuitenkin liian traaginen ollakseen niin realistinen, että se uppoaisi yhtä hyvin kuin Iriksen ja Kaarinan tarinat. Ehkä se lopussa ollut juttu, että Ollin äiti perusti kesäkodin kaupunkilaislapsille kuulosti liian surrealistiselta. Ei kai tuollaisia oikeasti ole ollut? Vai onko? Eikä kenenkään serkku voi kusettaa yhdeksänvuotiasta lasta noin raskaasti, varsinkaan 1910-luvun Suomessa, jolloin ihmiset olivat paljon viattomampia kuin nykyää. Mutta yhtä kaikki, tykkäsin edelleen Ollin tarinasta, mutta en sentään itkenyt.

Sitten Iris-rukkaan. Iriksen äiti on kuollut, kun Iris oli pieni. Hän on jo 12-vuotias, mutta ei ole käynyt minkäänlaisia kouluja. Isä on muusikko, joka hävisi maailmalle vaimonsa kuoltua. Iris asuu Metsäpirtissä kasvattiäitinsä ja tämän veljen kanssa. Sitten Helsingissä asuva eno kutsuu hänet luokseen, jotta tyttö voi aloittaa koulunkäynnin pääkaupungissa. Mikä herkullinen lähtökohta!

Kirjassa kuvataan hyvin tuon ajan eli 1910-luvun nuorten maailmaa. Miten suuret erot olivat kaupunkilaisten ja maalaisten välillä, rikkaiden ja köyhien välillä. Luokkajako oli vielä voimissaan, oli hienoa, jos sai viettää aikaa aatelissukuun kuuluvien ihmisten seurassa.

Heinosen perheen tytöt ovat niitä nykyajan pissiksiä. He kohtelivat niin huonosti Iris-serkkuaan, että oikein pahaa teki. Jos olet joskus miettinyt, millaista elämä tuohon aikaan oli, Iris-rukka tekee oivan selonteon siitä. Vaikka nykyajassa on paljon huonoa, on sentään paljon hyvääkin. Elämä on monin tavoin vapaampaa ja ehkä osin helpompaakin. Vaikeuksiahan on aina, mutta tuolloin esimerkiksi köyhyys oli todellista kurjuutta. Köyhät pärjäsivät, jos oli rikkaita tuttuja, jotka halusivat auttaa. Opiskelu ei ollut kaikille mahdollista.

Iriksen elämä on todella surullinen ja toisaalta se on realistisempi kuin Ollin. Kun enokin kuolee, niin siinä kohdin voin myöntää tirauttaneeni. Se Kotitähti-ajatus oli niin kaunis. Loppu on tietysti onnellinen.

Jätän nuo kirjat, Änkyrä, sängyllesi, jos haluat ne lukea. Siinä ei kauaa mene. Minähän luin nuo molemmat helatorstaina.

Kirjoitti Myy

Hamstereista

Hamsterit on luettu. Se tapahtui helatorstaiaamuna klo 7.00. Ja mitä mieltä olin lukemastani? No, kirjassa oli mielenkiintoisia huomioita ihmiselämästä. Päähenkilö eli Hamsteri oli varsinainen oman elämänsä sankari. Hän sai naapurin kaupunkilaisperheenisästä itselleen oppipojan. Rurik sai elämälleen sisältöä, kun hän oppi Hamsterin kautta näkemään asioita eri tavalla. Koko kesän ja syksyn Hamsteri ja Rurik valmistautuivat talveen hommaamalla villavaatteita, lampaanruhoja ja muuta ruokaa. Myös polttopuiden hankinta sovittiin etukäteen paikallisen metsurin kanssa. Rurik odottamalla odotti kovia pakkasia ja tuiskuja, jolloin saattoi nauttia varastoistaan ja kirja päättyikin siihen, kun tuollaiset kelit sitten vihdoin koittivat.

Olin kuitenkin pettynyt, etteivät Hamsteri ja Rurik olleet omatoimisempia varaston kartuttamisen suhteen. Puita voisi kaataa itsekin, samoin metsästää.

Kirja oli ihan mielenkiintoinen, elämää suurempi lukukokemus se ei ollut, mutta hyvinkin omaperäinen ja vitsikäs. On virkistävää lukea kirja kylähullusta, siinä oppii samalla jotain itsestään. Mitäs minä seuraavaksi luen? Sano vain kirja kuin kirja, kyllä harjoittelupaikkakunnaltakin kirjasto löytyy, jossa on varmasti monipuolinen valikoima.

Kirjoitti Myy

maanantai 7. toukokuuta 2007

Punainen viiva

Noniin, Myy ehti jo epäillä että jääkö urakka kokonaan Niiskuneidiltä väliin vai ottaako Neiti haasteen vastaan sittenkin. Noh, nyt sitten Niiskuneiti otti ja päräytti kirjastoon ja haki sen Kiannon Punaisen viivan luettavaksi. Tuolla se könöttää yöpöydällä, joten taidan tästä siirtyä vuoteen puolelle ja syvennyn kirjan maailmaan, katsotaan moneltako alan nukkumaan....
Lisää kommenttia tulee sitten kun olen pidemmällä kuin sivulla 0.

lauantai 5. toukokuuta 2007

Esittelyssä Anni Swan


Kun mietitään lapsuuden lempikirjoja, mainitsen yleensä Tove Janssonin Muumi-kirjat ja Aili Somersalon Mestaritontun. Unohtamatta Mauri Kunnaksen Etusivun juttua, Hui Kauhistusta, Avaruus-kirjaa jne.. Anni Polvan Tiina-kirjoista en ole koskaan hirveästi välittänyt, Tiina kun oli mielestäni jotenkin koppava, mutta toisen Annin eli Swanin kirjat ovat tarjonneet pikku Pikku Myylle mielenkiintoisia lukukokemuksia.

Nämä kolme kirjaa, Ollin oppivuodet, Iiris rukka ja Kaarinan kesäloma ovat ehkä parasta Swania. Tottisalmen perillinen on se kuuluisin kirja, mutta itselleni edellämainitut ovat tärkeimpiä. Näitä kaikkia kirjoja yhdistää se, että päähenkilöt joutuvat olemaan kaukana kotoaan ja kaukana tutuista ihmisistä. Näissä on siis jotain samaa kuin minun harjoittelukesässäni. Siksi otan nämä nyt mukaani, sillä ne helpottavat koti-ikävääni. Suosittelen Änkyrällekin, jos kiinnostaa. Kaarinan kesäloma on melko puhkiluettu, pienenä samaistuin Kaarinaan, koska se näytti niin kauniilta kirjan kannessa!

Anni Swanista sen verran, että hän syntyi 4. tammikuuta 1875 Helsingissä ja kuoli 24. maaliskuuta 1958 Helsingissä.

Anni Swanin isä oli Carl Gustaf Swan, aikanaan tunnettu kulttuurihenkilö, joka mm. perusti Lappeenrannan ensimmäisen sanomalehden. Anni Swanin äiti Emilia Malin harrasti kirjallisuutta ja opasti varhain kaikki yhdeksän tytärtään (yhdeksän mustaa joutsenta) lukemaan satuja ja kertomuksia.

Perhe asui Lappeenrannassa vuodesta 1884 vuosisadan vaihteeseen. Anni Swan kävi tyttökoulua Mikkelissä ja kirjoitti ylioppilaaksi 1895 yksityisoppilaana Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta. Swan valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1900 ja toimi opettajana Helsingissä 1901–1916. Hän avioitui 1907 kirjailija Otto Mannisen kanssa.

Anni Swanin ensimmäinen satukokoelma, nimeltään ytimekkäästi Satuja, julkaistiin vuonna 1901. Ensimmäinen nuortenkirja, pojille suunnattu Tottisalmen perillinen, ilmestyi 1914. Tottisalmen perillisen lisäksi Anni Swanin tunnetuimpia nuortenkirjoja ovat Iris rukka, Ollin oppivuodet sekä Sara ja Sarri. Swanin nuortenkirjojen rohkeat ja neuvokkaat päähenkilöt ovat olleet esikuvana monien myöhempien nuortenkirjojen sankareille ja sankarittarille.

Tuotantoa:
Tottisalmen perillinen (1914).
Iiris rukka (1916).
Kaarinan kesäloma (1918).
Ollin oppivuodet (1919).
Pikkupappilassa (1922).
Ulla ja Mark (1924).
Sara ja Sarri (1927).
Sara ja Sarri matkustavat (1930).
Me kolme ja Ritvan suojatit (1937).
Pauli on koditon (1946).
Arnellin perhe (1949)


Kirjoitti: Myy

Hamsterit

Aloitin lukemisen tänään, nyt olen sivulla 47. "Hamsteri on aika arka otus kuten kaikki haaveksijat. Vieras talo, sen asukkaat, elämä ja järjestys järkyttävät Hamsteria.." Huomaan löytäväni Hamsterista yhtäläisyyksiä omaan elämääni. Minullekin usein valitetaan, miksi en mene minulle yhdentekeviin sukujuhliin. Tunnen oloni ahdistuneeksi vieraiden ihmisten keskellä vieraassa ympäristössä. Mitä se kellekään kuuluu, mihin juhliin osallistun ja mihin en? Ihmiset, silloin kun saavun juhliinne, se on merkittävä seikka, koska käyn ainoastaan niissä juhlissa, joissa voin olla vaivaantumatta. Onneksi en ole yksin, Hamsteri ymmärtää minua. Hahaa! Näättekö? Eläydyin kirjaan saman tien. Se on hyvä merkki, jos löydän yhtäläisyyksiä omaan elämääni.

Missäs vaiheessa sisko on? Kirja yhä kirjastossa?


Kirjoitti: Myy