lauantai 19. toukokuuta 2007

Ollista ja Iriksestä

Luettuani Hamsterit, siirryin sitten noihin koti-ikäväkirjoihin. Anni Swanin kirjat ovat suunnattu itseäni nuoremmille, teini-ikäisille, mutta toimivat kyllä edelleen. Niissä on jotain sellaista ihanaa kansallisromanttista hehkua, joka nykyajan kirjoista puuttuu.

Ensimmäiseksi luin Ollin oppivuodet. Tarinahan on traaginen, Ollia huijataan ja hän joutuu vasta yhdeksänvuotiaana maailmalle yksinään. Loppu on kuitenkin onnellinen. Ollin oppivuodet oli kuitenkin liian traaginen ollakseen niin realistinen, että se uppoaisi yhtä hyvin kuin Iriksen ja Kaarinan tarinat. Ehkä se lopussa ollut juttu, että Ollin äiti perusti kesäkodin kaupunkilaislapsille kuulosti liian surrealistiselta. Ei kai tuollaisia oikeasti ole ollut? Vai onko? Eikä kenenkään serkku voi kusettaa yhdeksänvuotiasta lasta noin raskaasti, varsinkaan 1910-luvun Suomessa, jolloin ihmiset olivat paljon viattomampia kuin nykyää. Mutta yhtä kaikki, tykkäsin edelleen Ollin tarinasta, mutta en sentään itkenyt.

Sitten Iris-rukkaan. Iriksen äiti on kuollut, kun Iris oli pieni. Hän on jo 12-vuotias, mutta ei ole käynyt minkäänlaisia kouluja. Isä on muusikko, joka hävisi maailmalle vaimonsa kuoltua. Iris asuu Metsäpirtissä kasvattiäitinsä ja tämän veljen kanssa. Sitten Helsingissä asuva eno kutsuu hänet luokseen, jotta tyttö voi aloittaa koulunkäynnin pääkaupungissa. Mikä herkullinen lähtökohta!

Kirjassa kuvataan hyvin tuon ajan eli 1910-luvun nuorten maailmaa. Miten suuret erot olivat kaupunkilaisten ja maalaisten välillä, rikkaiden ja köyhien välillä. Luokkajako oli vielä voimissaan, oli hienoa, jos sai viettää aikaa aatelissukuun kuuluvien ihmisten seurassa.

Heinosen perheen tytöt ovat niitä nykyajan pissiksiä. He kohtelivat niin huonosti Iris-serkkuaan, että oikein pahaa teki. Jos olet joskus miettinyt, millaista elämä tuohon aikaan oli, Iris-rukka tekee oivan selonteon siitä. Vaikka nykyajassa on paljon huonoa, on sentään paljon hyvääkin. Elämä on monin tavoin vapaampaa ja ehkä osin helpompaakin. Vaikeuksiahan on aina, mutta tuolloin esimerkiksi köyhyys oli todellista kurjuutta. Köyhät pärjäsivät, jos oli rikkaita tuttuja, jotka halusivat auttaa. Opiskelu ei ollut kaikille mahdollista.

Iriksen elämä on todella surullinen ja toisaalta se on realistisempi kuin Ollin. Kun enokin kuolee, niin siinä kohdin voin myöntää tirauttaneeni. Se Kotitähti-ajatus oli niin kaunis. Loppu on tietysti onnellinen.

Jätän nuo kirjat, Änkyrä, sängyllesi, jos haluat ne lukea. Siinä ei kauaa mene. Minähän luin nuo molemmat helatorstaina.

Kirjoitti Myy

3 kommenttia:

Radioaivo kirjoitti...

Tiedän, ai nou, katson näitä sivuja melkein päivittäin. Hamsterit rokkaa. Minäkin olen lukenut viime aikoina, Gorbatsov.

Myy kirjoitti...

Olin vain huolissani, käykä täällä kukaan muu kuin minä. Ei taida Änkyränkään luku edistyä..

äng kirjoitti...

Kyllä se edistyy! Mutta olen vaan hidas lukija. Tuota kirjaa pitää nyt vähän funtsia. Yritän keksiä jonkun.