lauantai 26. tammikuuta 2019

Kultainen muistikirja

Sainpas kärsittyä Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan. 
Se kertoo Annasta, joka kirjoittaa erivärisiä muistikirjoja kommunismista ja naisen ongelmista saada seksuaalista tyydytystä. Keskeisenä juonena on Annan ja hänen ystävänsä Mollyn perhesuhteet. Ajankohta on 40-50-luvut ja paikkana Keski-Afrikka ja Iso-Britannia.

Kultainen muistikirja oli ahdistavaa jankkausta aiheista, joissa ei päästy pintaa syvemmälle. Kirja julkaistiin 1962 ja aikaansa nähden käsittelee rohkeasti naisten seksuaalisuutta. Mutta minä en löytänyt tästä mitään nerokkaita oivalluksia.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Jatkosota-extra/ Pääskytorni

Joulun aikaan luin laatukirjallisuutta: Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extran ja Sapkowskin Noituri-sarjan kuudennen osan Pääskytornin.

Ajauduin Jatkosota-extran pariin huvituttuani aikani Yli-Juonikkaan absurdeista twiiteistä. Eikä kirja pettänyt. Se on varmasti yksi hauskimpia teoksia, joita olen ikinä lukenut.
 Jatkosota-extra on parodia persuista vuoden 2011 jytkyn jälkeen. Sen päähenkilönä on kansanedustajan erityisavustajana toimiva Mika Kingelin. Tyyppi edustaa persujen akateemista puolta ja on melko onneton ilmestys.

Mika Kingelinin edesottamusten seuraaminen on kirjan pääjuonikuvio, siihen palataan aina takaisin, kun ollaan käyty pomppimassa kaikenlaisissa muissa käsittämättömissä "kolumneissa", nettikeskusteluissa jne. Kirja yllättää koko ajan. Se on niin syvää parodiaa, että veikkaan, ettei eräs gradunsa plagioinut kansanedustaja edes kykene ymmärtämään, miten paljon siinä naureskellaan hänelle. Yli-Juonikas esittää persut yksinkertaisina imbesilleinä. Pelottavinta on kuitenkin se, että heidän joukossaan on myös älykkäitä rasisteja. Tämän seikan Yli-Juonikas jättää huomiotta.

Sapkowskin Pääskytorni jatkaa Geraltin, Yenneferin ja Cirin tarinaa.
Ciri on nyt jo 16-vuotias teinityttö, joka joutuu kohtaamaan tovereidensa raa'an kuoleman. Hän pelastuu itse täpärästi ja lopussa hän nousee taivaisiin kuin Jeesus ikään. En malttaisi odottaa, että pääsen  seuraavan osan kimppuun.

Kirjan kerronnallisesti heikointa antia on se, että siinä mentiin tosi paljon nyt takaumien kautta. Ja kohtauksia kerrotaan koko ajan uusien ja uusien tuttavuuksien näkökulmista. Lopulta sain kiinni juonikuvioista, mutta lukijaystävällisempää olisi, jos kertojina olisivat vain nuo kolme päähenkilöä Ciri, Geralt ja Yennefer.

Mutta näin kuudennen osan luettuani voin yhä sanoa, että laatu on pysynyt.