keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Pimeyden vasen käsi

Ajattelin, että voisin ryhdistäytyä scifin lukijana, koska genre kiinnostaa. Ryhdistäydyin heti laadukkaimmalla mahdollisella, kun luin Ursula K. Le Guinin Pimeyden vasen käsi vuodelta 1969.
 Minulla kesti vähän päästä tarinaan sisälle, mutta kun pääsin, lukukokemuksesta tuli palkitseva.

Pimeyden vasen käsi kertoo Genly Aista, joka on tullut Gethen - jota terralaiset nimittävät Talveksi - planeetalle lähettilään ominaisuudessa. Hänen tarkoituksensa on rauhanomainen: yrittää luoda Maan ja Gethenin välille diplomaattista yhteyttä. Mutta kaikkialla Gethenissä hänen pyrkimyksiinsä ei kuitenkaan suhtauduta luottavaisesti. Genly Ai vangitaan paikalliseen kolhoosiin, jossa häntä kuulustellaan ja tungetaan täyteen aineita. Hänet pelastaa Estraven, entinen Gethenin Karhiden-nimisen valtakunnan kuninkaan lähin avustaja. He lähtevät karkumatkalle jäätikön läpi, missä vaiheessa kirja muuttuu selviytymistarinaksi. Matkan aikana Genly käy kamppailua siitä, miten suhtautua Estravenin seksuaalisuuteen. Sehän tässä Talvi-planeetan asukkaissa on varsin kiintoisaa, että he ovat kaksineuvoisia. Eivät miehiä, eivätkä naisia ja he ovat seksuaalisesti kiinnostuneita vain tietyn ajan kuusta.
Genly suhtautuu Estravenin seksuaalisuuteen pelolla, kuten ihmiset tuppaavat suhtautumaan, kun kohtaavat asioita, jotka ovat heille vierasta. Mutta Ursula K. Le Guinin viisaus piilee tässä, että hän laittaa lukijan kyseenalaistamaan "normaaliuden". Genly pääsee pelostaan: "Tarve selitellä tämän pelon syitä häipyi samalla kuin pelkokin; nyt saatoin vihdoinkin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän oli." Estravenkin oli hyväksynyt hänet ihmisenä, mutta Genlyllä oli kestänyt kauan antaa samanlainen hyväksyntä, koska hän pelkäsi Estravenin kaksineuvoisuutta.

Juuri toistensa erilaisuudesta johtuen he kykenivät rakastamaan toisiaan. Tässä sanomassa on jotain hyvin humaania.