Delia Owensin Suon villi laulu oli nopealukuinen viihderomaani, melko sosiaalipornoa.
Kirjailijalla oli varmasti ollut mielessään suuret kuviot, koska sisältö vaikutti rakenteensa puolesta elokuvakäsikirjoitukselta. Tällaisia tarinoitahan Hollywood suoltaa jatkuvasti: väärinkohdeltu ihminen ja lopussa kruununa oikeustaisto. Ja kas, tästähän onkin tehty elokuva. Lukemieni arvioiden perusteella ei ole ollut kovin kummoinen filmatisointi.
Kovin kummoinen ei ole tämä bestseller-kirjakaan. Se kertoo syvällä Pohjois-Carolinan suolla elävästä tytöstä, joka kasvaa kuusivuotiaasta 24-vuotiaaksi itsekseen vanhempien sisarustensa ja vanhempiensa häivyttyä. Häipymisen syynä on ollut perheenisän väkivaltaisuus ja lopulta mies lähtee itsekin ja vain pieni Kya-tyttö jää yksin asumaan röttelöön. Kirja kertoo hänen selviytymisestään, joka onkin oikea amerikkalainen unelma, sillä hän kouluttaa itsensä tiedekirjailijaksi, joka julkaisee kirjoja suon eläimistä ja kasveista. Kyseessä on siis satu.
Samaan aikaan Kyan kasvutarinan kanssa kirjassa on menossa murhamysteeri, joka sijoittuu kirjan nykyhetkeen. Murhan kohde on koko kylän suosikkipoika, jonka tiedetään pitäneen Kyaa yhtenä sivusuhteenaan. Kyaa syytetäänkin hänen murhastaan ja tähän oikeudenkäyntiin kirja huipentuu. Oikeudenkäynti on tosi väsynyttä kerrontaa ja täysin turha osio, kirjailijan olisi kannattanut jättää koko joutava murhamysteeri pois.
Lapsellinen, epäuskottava, yksinkertaisesti surkea tekele.