La Storia

Elsa Moranten La Storia kertoo Italiasta toisen maailmansodan aikana, ja painotus on naisten näkökulmassa.

Pääosassa on nelikymppinen Ida, joka on jäänyt leskeksi ja jolla on yksi teini-ikäinen poika. Hän toimii opettajana ja suhtautuu pelokkaasti maailmaan. Eniten sen takia, että hänen äitinsä oli juutalainen, mikä oli suuri salaisuus heidän pienen perheensä keskuudessa. 

Tämän hulluudenpartaalle vievän pelon takia Ida joutuu saksalaissotilaan raiskaamaksi, sillä sotilas tunkeutuu hänen kotiinsa ja Ida luulee hänen tulleen vangitsemaan hänet. Raiskauksesta syntyy Giuseppe-niminen poika, jota Ida piilottelee hädissään, koska häpeää. 

Näin kahden pienen lapsen äitinä kauhuissani luin, miten Ida jätti lapsen vauvana yksin koko päiväksi lähtiessään opettamaan. Tästä kasvatustavasta olisi saanut kauhutarinan, mutta Moranten painopiste on sodan kauhujen kuvauksessa ja Giusepen yksinelo kuvataan hyvin kevyesti, jopa humoristisesti. Sotavuosien aikana Morante kyllä kuvaa Idan kärsimystä äitinä, kun hän yrittää epätoivoisesti löytää ruokaa Giuseppelle. 

La Storia on sotakirja. Se kuvaa Idan Nino-pojan kautta vastarintaliikkeen toimintaa ja Idan ja Useppen kautta sitä hätää, jota kotirintamalla jouduttiin kokemaan pommitusten ja saksalaismiehitysten vuoksi.

 Kirja oli jaettu sotavuosiin ja ennen juonenkäänteisiin menemistä, joka luvun alussa kerrottiin, mitä kyseisenä sotavuonna maailmansodassa tapahtui. Tämä tietoisku oli mielestäni turha, etenkin, kun Italian tapahtumista kerrottiin itse tarinassakin. La Storia oli paikoin raskas ja taas paikoin en voinut laskea sitä käsistäni, mutta ennen kaikkea se oli ääni heille, joihin sota iski pahiten (juutalaiset, naiset, lapset) ja heidän kohtalostaan Morante kertoi ansiokkaasti.

 

Viides vuodenaika

 N. K. Jemisinin Viides vuodenaika on Murtunut maailma -trilogian ensimmäinen osa. 

Kuuntelin tämän fantasiaromaanin äänikirjana ja jotain meni valitettavasti välillä sen takia ohi. Minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin kirja imaisi, ja äänikirjassahan tällainen kiinnostuksettomuus on kohtalokasta, koska takaisinpäin kelaaminen on (mielestäni) työlästä.

Kun kirjan maailma sitten tuli viimein tutuksi, se tempaisi mukaansa ja sai haukkomaan henkeä. Upea kirja, sydäntäsärkevä, mutta todella hyvä.

Kirja vaikutti ensin siltä, että se kertoo kolmen eri naisen tarinaa. On Essun, joka lähtee etsimään tytärtään, jonka hänen aviomiehensä on siepannut ja sitä ennen murhannut heidän pienen poikansa. Essun on orogeeni, hän pystyy aiheuttamaan suuria luonnonmullistuksia. Hänen aviomiehelleen oli selvinnyt, että heidän poikansa oli perinyt ominaisuuden äidiltään ja siksi tappoi pojan. Orogeeneja pidetään vaarallisina ja heidän taitojaan yritetään pitää kurissa. 

Tästä koulutuksesta kerrotaan Damayan näkökulmasta. Hän on nuori tyttö, jonka vanhemmat hylkäsivät hänet hänen  paljastuttua orogeeniksi. Vartija - vartijoiden tehtävä on vahtia orogeenien voimankäyttöä - vie hänet kouluun, jossa hänestä koulitaan yhteiskuntakelpoinen orogeeni.

Kolmas päähenkilö on orogeeni Syenite, jolle on katsottu puolisoksi Alabaster-orogeeni. Heidän tulisi saada perheenlisäystä.

Kirjan edetessä käy selväksi, että kaikki kolme naista ovat yksi ja sama henkilö. 

Margarita

 Anni Kytömäen Margarita oli hyvä kirja.

Se alkaa sotakuvauksella, jossa minäkertoja jää aluksi tuntemattomaksi. Sitten hypätään 1950-luvulle kylpylähotelliin, jossa 27-vuotias Senni hieroo asiakkaita ja käy kokeilemassa ensi kertaa romanttista suhdetta yhden asiakkaan pojan kanssa. Senni tulee raskaaksi ja kirjassa kuvataan kammottava raskauspahoinvointi, joka loppuu vasta, kun lapsi syntyy. Samalla kerrotaan 50-luvun tukahtuneesta ilmapiiristä, jossa abortit ovat kielletty ja naisten pitää olla synnytyskoneita, jotta sodan aikana menetetty väestö saadaan korvattua. 

Kirjassa on neljä minäkertojaa: on sotilas Mikko, jonka mieli järkkyy rintamalla; hieroja ja kuntouttajaksi opiskeleva Senni; Antti Karamaa, joka käy suorittamassa hakkuita omantuntonsa vastaisesti ja sitten on vielä helmisimpukka, joka elää joessa.

Senni yhdistää kaikkia minäkertojia, sillä hän kohtaa heistä jokaisen. Hänen ja Mikon suhde on mysteeri, joka laittaa kaiken liikkeelle. Senni on itsekin kuin simpukka, joka etsii elintilaa, jossa pystyy hengittämään. 

Perinnönjako

 Meri Valkaman Perinnönjako on kirja, jossa käydään läpi Tarja Halosen aikaa presidenttinä. Se on keskustelukirja, jossa myös kirjailija itse saa kuvailla tuntemuksiaan.

Valkama kertoo, kuinka kirjan lähtösysäyksenä oli Ukrainan sota ja se, miten Halosta alettiin leimata Putinin kaveriksi ja jopa osasyylliseksi sodan alkamiseen. Tässä kirjassa oli tarkoitus päästää ääneen Halonen, joka voisi kertoa oman näkemyksensä esimerkiksi Allegro-junan ensimatkalla Putinin kanssa nautituille shamppanjalasillisille.

Kirja on mielenkiintoinen katsaus lähihistoriaan: Jeltsinin humalassa lupaamat Suomenlahden saaret (selvinpäin ei muistanut koko asiaa), Arafatin myrkytys (joka meni minulta aikoinaan ohitse), Halosen huonot välit  Lipposeen ja Ahtisaareen. 

Halonen saa myös kertoa sen, mitä mieltä on Putinista ja Halosen näkökulma kiinnostaa. Sen sijaan Valkaman kommentit eivät niinkään. Kirja kuvailee olevansa dialogia kahden eri sukupolven välillä, mutta kyllä minua enemmän kiinnostivat presidentin kokemukset kuin Valkaman tulkinnat. Minäkertojan olisi voinut jättää pois.