Layla

Kuuntelin Jari Tervon Laylan äänikirjana.

 Layla kertoo teini-ikäisestä kurditytöstä, joka pakkonaitetaan serkulleen. Hääyön jälkeen lakanasta ei kuitenkaan löydy veritahraa, mikä tarkoittaa tytölle kuolemantuomiota. Layla lähtee pakomatkalle läpi Euroopan ja saapuu Suomeen, jossa päätyy prostituoiduksi.

Laylan lisäksi kirjassa seurataan sutenööriä, Laylan kostomatkalle lähtevää isää ja veljeä, parikymppistä rasistia ja suomalaista prostituoitua. Tervon viesti on selvä: naisen asema on miehelle alisteinen niin muslimiyhteisössä kuin sekularisoituneessa lännessä. Ja se on hanurista.

Aihe on tärkeä, mutta se ei tee kirjasta hyvää. Ensinnäkin, Tervo ei onnistu vakuuttavasti kuvaamaan, miltä tuntuu nuoreksi naiseksi kasvaminen. Kun Tervo kirjoittaa Laylan fyysisistä muutoksista kropassaan, tekstistä paistaa se, että sen on kirjoittanut vanha setä. Koin myös vastenmielisyyttä lukiessani kuunnellessani seksikohtauskuvauksia. Voi tietysti olla, että ajattelin liikaa kirjailijaa tarinan taustalla, mutta kyllä hyvän tarinan pitäisi saada unhoittamaan sen tekijä. Oli kyseessä sitten millainen mediapersoona hyvänsä.

Mikä tässä nyt sitten eniten mätti? Ei edes se alati vallitseva perverssiyden tunne, vaan uskottavuusongelmat. Miten helposti Layla rupesi prostituoiduksi, vaikkei aikaisemmin ollut kyennyt edes huiviaan riisumaan. Olisi luullut, että hän olisi päätynyt samanlaiseen ratkaisuun kuin Lukas Moodyssonin Lilja 4-everin päähenkilö, sillä erotuksella, että hän olisi hypännyt sillalta ennen ainuttakaan huorauskeikkaa. Myöskään suomalaisprostituoitu Helena mielenmaisemaa prostituution suhteen ei enää alun jälkeen valotettu, vaikka hänellekin seksityöläiseksi ryhtyminen oli ensin vaikeaa. Ja epäuskottavuuden huipentumana on mainittava vielä se, kuinka rasistista tuli muslimi hänen ihastuttuaan Laylaan. Omituinen (koska alkoi, kun tyyppi stalkkasi Laylan seksitouhuja toisen asiakkaan kanssa), yksipuolinen rakkaus voitti sairaan päähänpinttymän. Joo-o, aikamoista satukuvitelmaa.