Sonja O. kävi täällä

 Anja Kaurasen panokirja Sonja O. kävi täällä on yhtä vanha kuin minä.

Se kertoo parikymppisestä Sonja Orlosta ja hänen vilkkaasta sukupuolielämästään. Kirja sijoittuu 1960-1970-lukujen taiteeseen ja välillä käydään läpi 1900-luvun alkuvuosikymmeniä, kun päähenkilö kertaa venäjän-suomalaisen sukunsa historiaa. Kotiolot ovat ankeat, kun isä on alkoholisti ja väkivaltainen ja äitikin ankara. 

Tämä nyt sitten mukamas sisältää kuvausta naisen seksuaalisesta emansipaatiosta, kun lukijan naamalle hierotaan varsin yksityiskohtaisia tietoja Anja Kaurasen panokokemuksista. Sääliksi käy. Ja sääliksi olisi käynyt myös, jos päähenkilö olisi ollut mies. Itsekunnioitus puuttuu täysin ja kaikkien miesten yleistäminen huonoiksi ja pahoiksi on ihmisvihaa. 

Mutta Kauranen tiesi, että tällaisella tirkistelykirjalla saa julkisuutta. Panosisältöä mieluummin olisin toivonut fokuksen olevan jossain muissa kirjan teemoissa, joita nyt vain sivuttiin, kuten opiskelijoiden mielenterveyden ongelmia 60-luvulla ja humanistinaisten työllistymistä 70-luvulla.

Rec

 Marisha Rasi-Koskisen Rec oli hämmentävä lukukokemus.

Se kertoo Lucaksesta ja Colesta, joista tulee ystävyksiä 13-vuotiaina. Ystävyys katkeaa ensimmäisen kerran, kun Cole saa Lucaksen uskomaan, että hänellä on kellariin suljettu kaksoisveli Nik, joka on arvaamaton. Lucas ihastuu Nikkiin, mutta sitten Cole kertookin, että on itse teeskennellyt olevansa veljensä, jota ei oikeasti ole olemassa. Cole ja Lucas jatkavat myöhemmin ystävyyttään, mutta siihen tulee lisää välirikkoja. Cole on sekopää, joka manipuloi Lucasia. 

Kirjan ensimmäinen osa käsittelee tätä vinksahtanutta ystävyyttä ja toisessa osassa kerrotaan muiden ihmisten tarinoita, jotka liittyvät Coleen ja kaupunkiin, jossa hänen veljensä katosi. Nämä tarinat ovat varsin kafkamaisia ja siis ahdistavia siinä, miten asiat voivat mennä pieleen ja pahan kierrettä ei pysty millään katkaisemaan.

Marisha Rasi-Koskinen kertoo mielestäni vangitsevia ja kekseliäitä tarinoita. En jaksa hirveästi tällaista kokeellista tapaa, jossa tarinan rakenne on itse juonta tärkeämpi. Minulle ei mennyt kirjan sanoma perille. Siis se, että valokuva voi valehdella. Eniten jäin miettimään niiden ihmisten kohtaloita, jotka katosivat. 

Hattujen sota

 Keskipersun Hattujen sodan kuuntelin kaksi kertaa, kun ei ensimmäisestä kerrasta meinannut oikein mitään jäädä mieleen. Syytän tästä äänikirjan lukijaa, joka puhui epäselvästi.

Minulle jäi toisen kerrankin jälkeen kysymyksiä. Onko pikkuviha nykyään viralliselta nimeltään hattujen sota? Keskipersu olisi myös voinut loppuun laittaa tiivistetysti, miten venäläismiehitys tällä kertaa päättyi.

Kirja keskittyy sotavuoteen 1742. Hattujen sotahan oli se sota, jossa Ruotsi jälleen kerran uhrasi suomalaisia. Hatut olivat saaneet sotahulluusintonsa Ranskasta, jota ihannoivat. Myssyt edustivat maltillisuutta ja vastustivat sotaa. Saattaa olla myös kirjassa luetellut monen monituiset sotilaskohtalot, minkä takia kirjan kuuntelu oli haastavaa. Välillä en tiennyt, puhuttiinko nyt venäläisistä vai ruotsalaisista vai kenties suomalaisista. Tämän takia olisi pitänyt lukea tämä, olisi ollut helppo palata sivuja taaksepäin, ääninauhan kelaaminen on työläämpää.

Mieleen jäi: kulkutaudit, jotka niittivät laivoissa ennen kuin sotilaat olivat päässeet edes sotimaan; että Ruotsi teloitti sotapäällikkönsä häviön takia. Keskipersu totesi, että Levenhaup (tältä sen nimi kuulosti, en nyt jaksa googlettaa oikeaa kirjoitusasua) oli todella huono sotapäällikkö, mutta silti, elettiin kuitenkin valistuksen vuosisataa. 

En voi rehellisesti sanoa, oliko tämä nyt hyvä vai huono tietokirja, kun keskittymiseni oli mitä oli. Ajattelin jo, että olen tuhonnut aivoni somella, mutta nyt olen kuunnellut Passiota ja sen suhteen ei ollut keskittymisongelmia. Ehkä se syy oli sittenkin keskipersussa.