Ajattelin, että en lue Lauri Nurmen Seiska-henkiseksi epäilemääni Sanna Marin -kirjaa. Mutta sitten alkoi kiinnostaa Salla Vuorikosken kehuttu Poikkeuksellinen pääministeri -tietokirja ja ajattelin, että voisin vertailun vuoksi kuunnella ensin Nurmen kirjan.
Epäilyni osuvat todeksi jo melko varhaisessa vaiheessa, kun Nurmi kertoo ensimmäisistä kohtaamisestaan Marinin kanssa. Niissä hän piikikkäästi kuvailee Marinia kaikkea muuta kuin Vogueen kelpaavaksi tyyli-ikoniksi.
Tällaisia katkeruuksia kirjassa tulee esille vähän väliä. Tulee vaikutelma, että Nurmea harmittaa, ettei Marin ole enää julkisuuden myötä halunnut olla hänen kaverinsa, vaan on mieluummin viettänyt aikaansa "tosi-tv-tähtien ja muusikoiden" kanssa.
Kirjassa on outoja valintoja. Miksi esimerkiksi vain Marinin isän sukuhistoria selvitetään ja kaivetaan sieltä esi-isiä, joilta Marin on esiintymiskykynsä perinyt. Siitä huolimatta, että Marin ei ole lapsuutensa jälkeen ollut laisinkaan tekemisissä isänsä kanssa. Marinin äidin suvun historiasta Nurmi ei tosiaan kerro mitään. Tämäkin on kuittailua Marinille ja omituista ymmärtämättömyyttä toimittajalta siitä traumasta, jota isättömyys on Marinille aiheuttanut.
Tämä on kostokirja. Ja se tylsyttää siltä poliittisen kritiikin terän. Kirja on täynnä Nurmen henkilökohtaista harmitusta Sanna Marinissa tapahtuneesta muutoksesta. Kirjan nimenkin olisi kuulunut olla "Lauri Nurmen kyyneleiset muistelmat Sanna Marinista".
Odotan Salla Vuorikosken kirjalta objektiivisempaa otetta ja kiinnostavampaa ja moniulotteisempaa kritiikkiä Marinista kuin Nurmen "yhyy, se ei leiki enää minun kanssani" -tapaa.