Teneriffalaisen Andrea Abreun Pilvipeitto kuvaa lapsuuden loppumista.
Kirja sijoittuu Kanarian saarille, jossa 10-vuotiaan päähenkilön vanhemmat työskentelevät pitkiä aikoja poissa kotoa ja tyttö on pääosin isoäitinsä hoivissa.
Kirja kertoo sivujuonteena, miten surkeaa turismin tuoma työ on ja miten se eriarvoistaa paikalliset asukkaat suhteessa turisteihin. Turismi luo työpaikkoja, mutta yksikään turisti tuskin suostuisi tekemään paikallisten tekemää matalapalkkatyötä.
Pääjuoni on päähenkilön ja hänen Isora-ystävänsä ystävyydenkuvaus. Isora on menettänyt äitinsä ja hänen ankara isoäitinsä kasvattaa häntä kyseenalaisin keinoin. Kun rakkautta ei tule kotoa, Isora kokeilee kaikkea liian aikaisin vetäen päähenkilön mukaansa. Kirja on välillä suorastaan inhottava. Kuinka tärkeää onkaan, että lapselle asetetaan rajat ja ollaan kotona läsnä.
Kirjasta tuli mieleen Emma Clinen niinikään yököttävä Tytöt, tytöt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti