torstai 19. huhtikuuta 2007

Pelisäännöistä

Ajattelin, että luku-urakkamme alkaisi heti ensi viikolla koulun loppumisen jälkeen. Tehdään siten, että Myy keksii Niiskulle kirjan ja toistepäin. Kirjan lukemisen edistymisestä raportoidaan tänne aina, kun siltä tuntuu. Laitetaan sitten viestin loppuun, kumpi sen (viestin) on kirjoittanut. Jos lukeminen ei onnistu, niin toisen pitää valita toinen kirja tilalle. Aikaa nyt ei saisi mahdottomasti kulua, mutta toisaalta, ei sen lukemisen pidä olla sellaista pakkopullaakaan. Silloin, kun ehtii, niin lukee. Ok? Toiselle valittu kirja pitää sitten lukea myös itse (ellei ole tehnyt sitä aiemmin) heti sen jälkeen, kun uhri on sen lukenut.

No niin, krhrmmmm... Aloitan siis lukupiirin näin, tsädää! Olen valinnut Neiti Niiskulle kirjan ja se on ... tititttidiii.. Ilmari Kiannon Punainen viiva (1909).
Perustelut: Näin aluksi ajattelin valita lyhyen kirjan, että ei heti mitään Alastalon salia. Luin itse Punaisen viivan lukiossa ekalla luokalla. Teki vaikutuksen kansaomaisella kuvauksellaan viime vuosisadan alun ihmisten elämästä. Kiannon kirjoitustyyli oli sellaista välitöntä ja toteavaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensimmäisiin eduskuntavaaleihin. En muuten lainannut kirjastosta mitään uutta painosta tuosta teoksesta, vaan luin isomummumme jo ruskeaksi ja repaleiseksi käyneen Punaisen viivan. En muista, miltä vuodelta se oli, mutta tuntui kuin käsissä olisi ollut palanen historiaa. Ah, mahtavuutta.

Kirjoitti: Myy

Ei kommentteja: