torstai 14. kesäkuuta 2007

Kirjoista yleisesti

Kun tuo Myykin äityi aikaisemmin muistelemaan sellaisia kirjoja jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen lapsena, niin kannan minäkin korteni kekoon ja kerron erään oman kokemukseni.
En oikeastaan muista koska se oli kun sain itselleni Ursula Leguinin kirjan Maameren velho. En varmaankaan osannut silloin vielä kovin hyvin lukea tai sitten en osannut ollenkaan, mutta muistan sen että äiti luki kirjaa minulle. Ehkä yksi syy siihen, että äiti luki kirjaa minulle oli se, että kirja oli erittäin synkkä sävyltää ja ehkä hieman pelottava. Oli kuitenkin mukavan turvallista kuunnella tarinaa kun sitä luki joku muu johon turvautua jännän paikan tullen.
Maameren velho osoittautuikin aivan loistavaksi kirjaksi ja seuraavaksi äiti lähti metsästämään jatko-osaa tarinaan. Maameren velhoa seurasi Atuanin hautaholvit ja tarina kävi vain entistä jännemmäksi. Trilogian päätösosa oli nimeltään Kaukaisin ranta, mikä kuulostaa tälläkin hetkellä melko synkältä kirjalta alle kymmenen vuotiaalle lapselle.
Meni monta vuotta siitä kun äiti oli lukenut minulle Maameren tarinoita, sitten jossain vaiheessa löysin kirjat hyllystä ja luin ne itse. Lopulta niistä muodostui yksi hienoimmista kirjallisuuden parissa kokemista lukunautinnoista. Aikaa myöten kirjat ovat saavuttaneet suosiota muunkin perheen parissa ja varsinkin tuo nuorempi pikkuveli innostui hirvittävästi Maameren tarinoista. Myöhemmin kirjasarjaan ilmestyi vielä kolme osaa, jotka kyllä jatkavat samaa tarua mutta sijoittuvat hieman eriaikakaudelle kirjan maailmaan.
Niille tiedoksi jotka eivät ole tutustuneet Ursula LeGuinin Maameren tarinoihin, kyseessä on uskomattoman hienosti kirjoitettua fantasiaa, joka on kaukana Harry Potterin satumaisesta lällyfantasiasta. Suosittelen tutustumaan.

Kirjoitti: Niiskuneiti

2 kommenttia:

Sarka kirjoitti...

Maameren tarinoissa on samanlaista hohtoa kuin Sormusten herrassa. Siis ärsyttää mainita TSH-trilogia, koska se on nykyään niin meinstriimiä, mikä johtuu elokuvista, sillä niiden myötä tuli sellaisia TSH-faneja, jotka eivät ole lukeneet kirjoja, mut "siis Legolas on ihq". Joka tapauksessa TSH on hyvä, mystinen kirjasarja, kun unhoittaa sen saaman suosion teinipissisten keskuudessa ja Maameren tarinoissa on samanlaista kiehtovaa mystiikka. Molemmat kirjat ovat mielestäni myös liian pelottavia alle kymmenvuotiaille.

Niiskuneiti kirjoitti...

Samaa mieltä noitten kirjojen pelottavuudesta, nekun ovat jänniä näin varttuneemmallekin lukijalle. Ei siis ihme jos pienenä kuunteli äidin lukemaa tarinaa kakka pöksyissä.