keskiviikko 3. lokakuuta 2007

EI-KUORI

Hei haloo, siskokset Niiskuneiti ja Pikku-Myy! Eikö kukaan muu enää lue mitään? Kirjoita lukemisistaan? Kiireitä?

Olen nyt, lokakuun alkupäivinä - hänen ylhäisyytensä, Elokuvataiteen Maisterin, Mr. Rubin Mantsun, suosittelemana lukenut Arto Salmisen tuotantoa. Täkäläisestä kirjastosta löytyivät kirjat "Lahti" ja "Ei-kuori". Parhaillaan aloittelen Harri Mannerin "Suuri performanssi"-kirjaa, josta ohjaaja Mantsu suunnittelemassa televisioelokuvaa.

Salmisen kirjoista "Lahti" - vaikkakin sisältää laaja-alaista ja syvämietteistä yhteiskuntakritiikkiä - ei eritysemmin kolise meikäläiselle, mutta "Ei-kuori" on tykkiä tavaraa! Vähänkään itseään muita tallaajia parempina pitävät sivistysidiootit muistavat "ei-kuoresta" puhuessaan mainita Salmisen kirjoittavan inhorealistisesti. Mielestäni Salmisen ilmaisu on havainnollista ja niukkuudessaan ylivertaista. En ole Volter Kilpeä liiemmin lukenut, mutta ainakin Fransu Eemeli Sillanpää on Arto Salmiseen verrattuna löysä löpisijä, josk kohta nuoren lemmen kesäöisen kiiman kuvaajana ansaitseekin kumarruksia ja suitsutuksia...

Enpä arvannut, että sanat voivat näin säkenöidä! Olen joskus ounastellut, että runous lienee parhaimmillaan sanojen lukijan tajunnassa aiheuttamien ydinräjähdysten ilotulitusta. Viimeaikaiset lukukokemukseni, Dostojevskin Karamazov ja Waltarin Karvajalka eivät kummemmin paukahtele. Jos hieman tyly uskaltaisin olla, sanoisin tiiliskivikirjojen homehduttavan lukijansa sohvaan/sänkyyn/tunkkaisiin sisätiloihin. Sensijaan "Ei-kuori" vie tykistökeskityksen ytimeen!

Suorituspainotteisena luonteena arvostan Salmisen kirjaa sen helppolukuisuudesta. Tämä kuulostaa paradoksaalisen koomiselta, mutta helppoudella tarkoitan sitä ettei jokaisen sanan ja lauseen tai kappaleen jälkeen tarvitse noitua omaa tyhmyyttään: "...vttu stna! Mä en siis kertakaikkiaan tajua mitä kirjottaja tarkottaa! Voi olla että olen tyhmä, mutta en sentään ihan mononpohjallinen arvannut olevani..." Tekstilliseltä ulkoasultaan "EI-KUORI" on enimmäkseen ilmavaa replikointia. Muutaman sivun mittaisia lukuja on helppo "napostella": Tarina imaisee mukaansa. Tekee mieli mahdollisimman nopeasti saada selvyys, miten kirjan henkilöt asiansa lopulta järjestävät.

Seuraa osittainen juonipaljastus:

Jos olet arka ja hienotunteinen, etkä halua herkistää oloasi lukemalla kuvauksia siitä, miten velttoläskinen taksikuski suorittaa höppänämummolle rintasyöpätutkimuksen ja myöhemmin gynegologisen tarkastuksen - mummon omasta pyynnöstä (!), jätä tämä kirja lukematta! Mutta jos ratkeat makoisiin nauruihin ihmetellessäsi homo sapiensin mitä kummallisimmista ja eläimellisimmistä typeryyksistä, joita se lajitovereineen harjoittaa erilaisten kemikaalien, eritoten alkoholin, vaikutuksen alaisena, kannattaa Salmisen kirjalliseen tuotantoon tutustua.


lukuterveisin

nuuskamuikkunen

Ei kommentteja: