maanantai 1. lokakuuta 2007

Karvajalka

Sain tänäaamuna, 1. lokakuuta, ma, luetuksi Mika Watarin "Mikael Karvajalka" -kirjan.

Että kommenttia?

Sanoisko että kiitollisen riemun vallassa nautinnosta kieriskellen olen kirjaa lukenut. Kerrassaan loisto-oivallus sijoittaa kirja länsimaisen historian yhteen ratkaisevaan ajankohtaan. Mikael yhdessä kaverinsa Antin kanssa tuntuu olevan aina oikeassa paikassa ja tapaavan juuri oikeita henkilöitä. Mm. Tanskan kuningas, Luther, Erasmus, taitaapa ohimennen nähdä paavinkin. Jos olis pätkä vietnaminsotaa, pitkänmatkanjuoksua, kennedynmurhaa ja nixoninkättelyä & ping-pong-diplomatiaa, sanoisin nähneeni tän leffan...

Kirja päättyy Rooman hävitykseen. Taisi ihan pikkusen herätä uteliaisuus ottaa selvyys asioista. Ei niin, ettäkö epäilisin Waltarin päästelleen omiaan; Aivan varmasti tuon ajan sotakäytäntö, teloitukset, kidutukset, taudit ja kurjuus ovat olleet niin kammotavia ja tosia kuin W. antaa ymmärtää. Päähenkilö Mikaelin pyhäkoulumaisuus vain hieman oudoksuttaa. Kirjailija vissiin halunnut antaa päähenkilönsä välityksellä itsestään sivistyneen ja hienovaraisen ihmisen kuvan, mikä on omiaan tekemään Mika W:sta tavallisen kaappipervon sapiensin. Eikösse aina kirjan valmiiksi saatuaan ryypänny ittensä hullujenhuonekuntoon?

Arkebuusi tuli jo tarkastetuksi. Ei mikään pumppuhaulikko saati rynnäkkökivääri.

Tjah., Kyllähän se Hakim vissiin käytävä lainaamassa. Tohtii kuitenkin olla, että "välipalana" tulee luetuksi jotain muuta. Vaikka sitten artopaasilinnaa (vitsivitsi!)..

Terveisin aktiivilukija

Nuuskumuikkanen

Hjot!

2.10. ti:

Artoa lainasin, mutten paasilinnaa. Arto Salmisen "EI-KUORI" luennassa.Tiukkaa tekstiä. Ei turhia lörpöttelyjä! Huumorin suhteen pesee mennentullen jaarittelijawaltarit!

1 kommentti:

myy kirjoitti...

Hmm... Ehkä Mikael tarkoituksella pyhäkoulumainen. Antti on sitten vähän maanläheisempi eli edustaa normaalia ihmistä toilailuillaan.