perjantai 7. syyskuuta 2007

Pelzfuss

Toissailtana löysin kirjastokortin. Tietenkin sieltä, mihin sen olin jättänyt!

Ja eikun telkkänä pönttöön kirjastoon. W-hylly!

Karvajalkaa luettu ensimmäinen luku. Kirja imee kuin vanha juoppo pullonpohjia.

Tähänmennesä suurimman vaikutuksen tehnyt teloittajan suuhun laitetut kuolemapohdinnat, "...kuolema on kuin pakkasesta tulisi sisälle lämpimään nukkumaan - tietäen ettei kukaan tule herättämään..." tms.

Vähän kevyttä hömppäähän tää on Dostojevskiin verrattuna, mutta kelvollista viihdykettä: Kyllä tuttu ja turvallinen kotimainen aina luihuparrat ryssät voittaa!

abel OK

2 kommenttia:

myy kirjoitti...

Lisää väliaikatietoja Mikaelista. Joko hän on jämähtänyt Barbaraan?

abel OK kirjoitti...

just herkuttelin barbaran kidutuksen. se korutont on kertomaa! naisella oli ennen muinoin asema, inkkvisitio sen tarvittaessa tarkoin uudelleen määritti. kun pervoja viininpöhöttämiä kirkkoisiä ei enää tavalliset pedofiilaamiset hetkauttanu, noitien kiduttamisesta sai lisää virtaa?