maanantai 11. elokuuta 2008

Menossa venäläistä realismia 1870-luvulta

Vertaan toisinaan Dostojevskiä ja Tolstoita keskenään, koska molemmat olivat venäläisiä kirjailijoita, joiden kirjat olivat tyyliltään realismia ja molemmat olivat syntyneet 1820-luvulla. Niinpä teen nytkin, sillä rehellinen ihminen kun olen, niin myönnän, että Dostojevskin Rikos ja rangaistus oli epämiellyttävä lukukokemus. Se oli raskas ja hmm.. tästä hyvästä saan kuonooni, mutta se oli tylsä. Tolstoilta olen lukenut Ylösnousemuksen, josta pidin ja nyt on menossa Anna Karenina, mikä on aivan mahtava kirja. Joten Tolstoi vetää pitemmän korren.

En kyllä edes tiedä, miksi vertailen näitä tyyppejä keskenään. Kaksi eri henkilöähän he ovat. Ehkä yritän puolustella itseäni sillä, että vaikken pidä Dostojevskistä, ei se silti tarkoita, että venäläinen realismi olisi minulle täysin vastenmielistä, sillä onhan Tolstoi mielestäni hyvä.

Tolstoin ja Dostojevskin ero on se, että Tolstoi on hieman kuin Mika Waltari. Toisin sanoen Tolstoin tuotanto on kevyempää ja viihteellisempää kuin iso D:n. Siksi se uppoaa minuun. Olenhan hupakko.

Tässä on Lev Tolstoi himself. Hän kuoli 82-vuotiaana vuonna 1910. Seuraava on wikipediasta kopioitu: Vähän ennen kuolemaansa Tolstoi päätti paeta kodistaan ja luopua lopullisesti kaikista maallisista siteistään. Hän kuoli tällä pakomatkallaan Astapovon asemalla 82-vuotiaana ilmeisesti keuhkokuumeeseen. Aika kova jätkä.
Olen siis lukemassa Anna Kareninaa ensimmäisen kerran elämässäni. Harmittavasti teoksen suomentaja kertoi jo lukijalle tarkoitetussa alkutekstissä, miten kirjassa tulee käymään. No, eihän se juoni ole tärkein, vaan miten tarina on kerrottu. Olen nyt jossain sivulla 130. Aika alkupuolella vielä, sillä yhteensä sivuja on 999. Palaan kertomaan lisää, kunhan olen lukenut tuon tiiliskiven.

Ei kommentteja: