tiistai 3. helmikuuta 2009

Odysseus

Edellisen entryn kommenteista päätellen on tullu luetuks James Joycen Odysseuksen ensimmäisiä sataa sivua liki kuukauden verran. Tästä näppärästi päätellen voisi hihkaista: "Elokuussa se on luettu kokonaan!"

Alkujuontona O:een muutamall sanalla Marko Tapion "Enkeli lensi ohi" sekä A.E. Järvisen "Salojen valtias" -kirjoista. Oli näet sen verran näppituntumaa Joycen O:een, että alle piti saaman ahmimalla kunnon tarinaa. Tapion kirja on 50-luvun lopun/60-luvun alun Jyväskylään sijoittuva dekkari. Jännärinä ei häpeä alan mestariteoksille, ei edes Waltarille. Kirjan lukemisesta on jo aikaa niin että yksityiskohtia en enää muista tarkasti, mutta jäi sellainen tunnelma, että elokuville ollaan paljon velkaa. Antonionin varhaistuotanto kuultaa läpi? Kirja on sujuvasti kerrottu, imaisee mukaansa ja pitää lukea mahdollisimman sukkelaan.

Saman voi sanoa A.E.J:n kirjasta. Siinä seurataan karhun kautta erämaan elämää. Ihmisen toimet eri muodoissaan näyttäytyvät metsän valtiaalle, jota ei saada satimeen ei ansoilla ei aseilla. Järvinen hallitsee asiansa. Tuskin pystyisivät nykyajan satelliittipaikantimilla varustetut tutkijat/kirjailijat luomaan yhtä uskottaviaa ja mukaansatempaavaa kertomusta.

Edellämainituilla "eväillä" siis starttasin tänkertaiselle odysseialle. Mutta eipä vain taho vetää vieläkään. Kuten edelliseen entryyn laittamassani kommentissa mainitsin, tuntuu kuin Jycen jokainen lause, jopa jokainen sana olisivat kuin runoutta. Miten sellaista tekstiä voi lukemalla lukea, ahmimalla ahmia!

Tuntuu että teksti lilluisi kuin sammakonkutu kesälämpimässä rapakossa. Kuin että tärkein asia ei ole se, mitä tai miten tarina etenee ja että mitä kenellekin tapahtuu. Vannkun että tärkeintä onkin se, mitä lukija kirjan ääreen asettuessaan ajattelee... omista asioistaan, omasta elämästään?? Siis että kirjan tarkoitus on kääntää ajatukset pois kirjasta, lukijaan itseensä. Tämähän käytännössä tarkoittaa sitä, että kirjan lukeminen on typerä ja henkistä alamittaisuutta alleviivaava teko.

Kaikesta huolimatta aion jatkaa "retkeäni" Joycen järkäleen äärellä. Mikäli viimeksimainittu arvio osoittautuu oikeaksi, ei voi kuin hämmästellä: Sällihän on ollut linjoilla jo aikojen alussa!

2 kommenttia:

sarka kirjoitti...

Huh.. enpä taida olla lähiaikoina lukemassa Odysseusta. Tällä hetkellä kun ei aika meinaa riittää edes kirjoille, jotka koukuttavat (Valtakunnan salaisuus 1&2), niin eipä sitten houkuttele sellaisetkaan kirjat, jotka eivät millään imaise mukaansa.

Mihin se aika sitten menee, jos en Waltariakaan kerkeä lukea? Jaa-a.. Kovin on hektistä olleet nämä viime päivät, itse asiassa viime viikot.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, päivittäkää tätä tai minä tulen spämmimään omia kirjallisuusreferaattejani listoillenne. Noh!

-Paavö