maanantai 28. syyskuuta 2009

Ajankohtaista

Kuluvana syksynä on julkaistu ainakin kolme itseäni kiinnostavaa kirjaa, joista kaksi olen jo onnistunut itselleni hankkimaan ja lukemaan. Hotakaisen uutukainen jää vielä odottamaan kohtaamistaan. Nämä kaksi ovat uutispäällikkö Matti Röngän >>Tuliaiset Moskovasta>>, Viktor Kärppä-dekkari. Sivumennen sanoen kärppäkirjat ovat viimeisten parin vuode najan olleet ainoita dekkareita joita pystyn lukemaan ilman kutinaa ja ärsytystä. Toinen kirja taas on merkittävissä määrin huomiota saanut Jari Tervon >>Koljatti>>, joka oli pakko hankkia, selvittääkseeni, mitä iltapäivälehde yhdessä Hesarin kanssa pyrkivät häivyttämään näkyvistä vahvalla kirjan henkilöhahmoja muistuttavia poliitikkoja koskevalla mediavyörytyksellään.

Röngän kirja oli saanut astetta enemmän kierrettä Kärpän yksityiselämään, joka on tähänastisissakin kirjoissa ollut kirjavaa. Lähinnä tuntui, että Kärpän kirjavan yksityiselämän jäljet alkavat saavuttaa päähenkilöä tässä kirjassa. Tämän kertainen rikosjuonikuvio jäi suoraan sanottuna hieman etäiseksi, mahdollisesti sen korkeiden mittasuhteiden vuoksi ja todennäköisesti myös kirjailijan omasta halusta. Sen sijaan Kärpän kiirastuli tuli jälleen kerran lähelle lukijaa. Kuitenkin lukemisesta jäi mieleen, että jotain edellisten kirjojen vetävästä kierteestä jäi ehkä puuttumaan.

>>Koljattia>> ei voinut lähteä lukemaan ilman ennakko-odotuksia. Niin voimakas oli kirjan julki tullessaan saavuttama medialäpäisy. Veitikka ja Joe-setä. Vaikkei Tervoa nostaisikaan metsänhoitaja Huovisen tasolle kertojana ja humoristina, on tätä teosta vaikeaa verrata mihinkään muihin suomalaisiin teoksiin. Muu, kuin suomalainen Poliittinen satiiri on itselleni sen sijaan melko vierasta, ellen pystyisi kuvittelemaan Simpsonit-jaksoa, jossa Homer huomaa olevansa Suomen pääministeri, minkä jälkeen lähes kaikki menee pieleen.

Maistuvia tässä kirjassa ovat paitsi henkilöhahmot ja absoluutti-pääministerin hyvään pyrkivien tekojen seuraukset, myös eräät yksityiskohdat ovat mainittavia. Esimerkiksi nuori ulkoministeri, joka nöyryyttää lähipiiriään Ranskan epäsäännöllisillä verbeillä. Minun lukemanani pääministeri Lahnasen ohella päärooliin nousi tässä kirjassa media ja etenkin iltapäivälehdet, joista Tervolla entisenä lööppimaakarina ja monivuotisena Uutisvuotajana onkin varmasti selvä näkemys. Lahnanen on median synnyttämä hahmo, jolle käy kuin mustalaisen hevoselle. Tämä hahmo käy luojalleen kiinnostamattomaksi alkaessaan käyttäytyä sen käytösstandardin mukaisesti. Mitä tuo viimeinen virke tarkoittaa? Lukekaa itse.

Ei kommentteja: