maanantai 5. huhtikuuta 2010

Ihmisen osa

Siltala-kirjakustantamo on vuoden aikana noussut Suomen tärkeimmäksi julkaisijaksi. Aivan yhtä varmasti on Kari Hotakaisen Ihmisen osa sen tähänastisista julkaisuista merkittävin. Hotakaisen teos on armoton, surullinen ja niin ajassaan kiinni oleva, ettei sitä tässä hetkessä elävä lukija voi täysin edes ymmärtää.

Hotakainen ei kirjoita vain muutamien onnettomien ihmisten historiaa. Ihmisen osassa ei ole varsinaisesti pää -tai sivuhenkilöitä. Kaikki tarinan ihmiset liittyvät Salme Malmikunnaksen kertomukseen omasta ja perheensä elämästä, josta tarinaa etsivä on suostunut maksamaan Salmelle 7000€:n palkkion. Salmen mies, lapset ja heidän puolisonsa esitellään ensin niin kuin Salme on heidät kuvannut. Asioiden todellinen laita paljastuu Salmen puheita kurjemmaksi. Toimitusjohtaja tippuu nälkää näkeväksi työttömäksi, maailmaa pyörittävät lainat, korot ja paskanjauhanta.

Hotakainen on onnistunut löytämään juuri oikean näkökulman henkilöhahmojensa maailmaan. Se ei ole mikään satumaailma, vaan taantumassa elävä masentunut Suomi. Siellä elävät ihmiset ovat näkeviä työttömiä ja rotuvihan pieksemiä maahanmuuttajia.

3 kommenttia:

Pellervo kirjoitti...

Jep on Hotakaisen uusin saanut kehuja nyt monelta suunnalta lienee aiheellista jossain vaiheessa ottaa työn alle.

p kirjoitti...

sanat tipahtaneet pois salaperäisesti tuosta tekstistä

Timbeland kirjoitti...

Hotakainen on armoton. Kirjan alku naurattaa, lopussa itkettää. Karu on suomalainen arki, oli sitten pienyrittäjä tai vävy, jonka ihonväri ei osunut kohdalleen bussikuskina eikä heti vävynäkään.

Ihmisen osan konkreettisin osa, joka kirjan lopussa selviää, on sekin aika monimerkityksellinen. Kaikesta huolimatta puhuttu sana on sittenkin tärkein. Siinä tarvitaan aivojen lisäksi myös osaa.