tiistai 30. maaliskuuta 2010

Tie

Cormac McCarthyn kirja on kansitektiensä mukaan julkaistu myös elokuvana. Saman kirjan myötä kirjailijalle on myönnetty Pulizer-palkinto. Odotukset eivät näiden mairittelujen myötä kovin korkealla olleet. Nyt myös elokuvanahan on maailman vanhin huonojen romaanien myyntikikka.

Tie onnistuu kuitenkin yllättämään. Ihmisen tasolla kuvattu maailmanloppu on aiheena sekä herkullinen että surullinen. Kirja kuvaa laajan kirjon ihmiselämän epätoivoisia vaiheita kaiken toivon jo mentyä. Vallitsevasta melankoliastaan ja raadollisesta aiheestaan huolimatta kirja pysyy kuitenkin optimistisena koko tarinan keston ajan. Suuri osuus on varmasti siinä, että tarina ei keskity niinkään maailmanloppuun tai vastaan tulevien kauheusten mehusteluun, vaan ennemmin nauttimaan niistä sattumalta vastaan tulevista hyvistä hetkistä. Sattuma ja varjelus ovat sanoja, joista ensimmäistä olisi kirjassa käytetty päähenkilöiden selviämiseen johtavia seikkoja luonnehdittaessa. Maailmassa jossa jumala olisi hengissä käytettäisiin jälkimmäistä termiä silmä räpsähtämättä. Mutta eiväthän he jumalan eläessä joutuisi niihin vaaroihin, joita kirjassa kuvataan.

Lukemisen jälkeen opin McCarthyn kirjoittaneen myös kirjan nimeltään No country for old men. Siinä The Road leffassa pääosaa muutenn näyttää näyttelevän Viggo Mortensen, tiedoksi niille joita kiinnostaa.

Ei kommentteja: