tiistai 30. maaliskuuta 2010

Troikka

Jari Tervon bolsevikki-trilogian kolmas osa ilmestyi jo vuosia sitten, mutta itse sain sen vasta nyt luettavakseni. Ilmeisesti kirjailija Tervo itse jossain ujutti julkisuuteen tiedon kirjoittavansa kolme kirjaa Suomen vaiheista. Julkaisujärjestyksessään nämä kirjat ovat Myyrä, Ohrana ja Troikka. Luonnollisesti (!?) tapahtumien kronologia on käänteinen. Troikka käsittelee aikaväliä 1918 - 1926 ja katselee Suomea, Neuvosto-Venäjää ja ihmisiä punakapinallisten, valkoisen naisen ja Mannerheimin näkökulmista. Jälleen sitä viimeaikoina keskusteltua moniäänistä kerrontaa. Ohrana, kirjoista keskimmäinen sijoittuu tapahtumiltaan jatkosodan aikaan, kun Myyrä taas ajoittuu lähimenneisyyteen ja Kekkosen valtakauteen, sekä sitä kautta takaumina aina Suomen ja Neuvostoliiton välisiin sotiin ja punakapinaan saakka.

Tervon kirjoituksesta on pinnallisimpana vaikutelmana mainittava voimakas intratekstuaalisuus (lieneekö oikea termi edes); Tervo sitoo kaikki henkilöt ja tapahtumat tiiviisti yhteen siten, että omat ja sukulaisten pahat teot seuraavat kirjan henkilöhahmoja salaliiton lailla läpi kirjan. Tähän kerrontatapaan luo voimakkaan kontrastin se, että vaikka näitä kirjoja nimitetään trilogiaksi, ei Tervo viittaa muiden kirjojen tapahtumiin millään tapaa. Miten sitä tietysti voisit tulevaisuuteen viitatakaan. Nyt en ensimmäisten kirjojen henkilöhahmojen nimiä muista, mutta muistini mukaan, ei ajan yli vallitse edes sukulaisuussiteitä kirjojen henkilöhahmojen kesken.

Sen sijaan mielenkiintoinen hahmo on Pietarinsuomalainen punainen komissaari Eino Rahja, historiallinen henkilö joka häärii päähenkilönä Antti Tuurin Troikan kanssa samana vuonna julkaistussa Suuri asejuna Pietarista romaanissa. Tuuri säästyy Rahjan hahmoon palaamisen vaivalta, kun Tervo kuvittelee hänen päähenkilönsä myöhempiä vaiheita Pietarissa hävityn kapinan jälkeen. Onkos se sitten intertekstuaalisuutta, kun saman kustantajan kaksi kirjailijaa julkaisevat samana vuonna kirjat, joissa keskeisenä hahmona käyttävät samaa historiallista henkilöä?

Kaikki kolme Tervon historiallista romaania ovat herkullista luettavaa, joissa yhteen punoutuvien lankojen poimiminen on yhtä herkullista, kuin yksityiskohtien ja kätkettyjen sivujuonteiden poimiminen Mauri Kunnaksen kuvakirjallisista teoksista. Suomen historian hallitseminen ei tämän kirjan lukemisessa juurikaan auta, mutta hyvä historian tuntemus antanee parit ylimääräiset naurut.

Ei kommentteja: