keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Khaled Hosseinin Leijapojat

Kuten joku Nuharupisista ehkä muistaakin, olen lukenut aiemminkin Hosseinia. Kirja jonka luin aiemmin oli Tuha loistavaa aurinkoa, joka oli kyllä hyvä kirja. Kuten tuo Tuha loistavaa aurinkoakin, Leijapojat kertoi Afganistanista. Tarkemmin kirja kertoi pojasta, joka eli lapsuutensa Kabulissa, mutta josta joutui pakenemaan kun Talibaanit kaappasivat vallan.
Leijapojissa maalataan kuvaa siitä millainen kehitys Afganistanissa on tapahtunut 70-luvulta 2000-luvulle. Siinä kuvataan ihmisen raadollisuutta, mutta pääasiassa keskitytään vain päähenkilön henkilökohtaiseen itsekkyyteen ja syyllisyyden tunteeseen.

Afganistanin tilanne on aiheena mielenkiintoinen, viimeksikin Hosseinista kirjoittaessani taisin mainita sen miten vähän itse tiedän kyseisen maan historiasta. Elämä siellä on niin erilaista kuin täällä pohjoisessa.

Leijapojat on aika surullinen kirja ja siinä on myös jonkin verran väkivaltaisia kohtauksia. Se ei ole mikään hyvänmielen kirja, mutta jos haluaa saada edes pintaraapaisun Afganistanista, se kyllä kannattaa lukea.

Ei kommentteja: