torstai 1. joulukuuta 2011

Marraskuussa luettua

Jo edelliseen raporttiini piti kirjoittaa huomioita Harper Leen Kuin surmaisi satakielen klassikosta. Olin löytänyt kyseisen kirjan joltain Forssan kirpputorilta etsiessämme Tyynelle kuteita. Kerrankin, Forssan kirpputoreilla kun ei ole ikinä mitään kiinnostavia kirjoja.
Läheisimmät tunteet ovat tuosta kirjasta jo mulla haihtuneet, kun lukemisesta on toista kuukautta, mutta pakko on todeta, että pidin tästä kirjasta ihan todella. Lapsuuden kuvausta, joka on verrattavissa Mark Twainin Huckleberry-Finnin seikkailuihin. Samalla käsitellään ihmisten keskinäisen tasavertaisuuden ilmenemistä monilla eri tasoilla. Hieno teos.

Lasatettikeikka pani kanssa lukemiseen vähän vauhtia ja siellä luinkin kirjoja, joita ei missään muissa oloissa oikein tulisi luettua. Ensin Micheal Frayn Päistikkaa, joka oli kummallinen yhdistelmä Hollantilaisen maalaustaiteen historiaa ja vaivaannuttavaa Lovejoy-henkistä taidekauppaa. Minulta jäivät tuon kirjan kansiteksteissä kehutut hervottomuudet huomaamatta ja kuten todettua korvaantuivat ne myötähäpeällä ja tuskaannuksella.

Tuon Frayn luettuani oli tarve ottaa kovat aseet käyttöön ja otin lukuun jo vuosia hyllyssä odottaneen Dostojevskin Idiootti. Aiemmin D:ltä lukemani Rikos ja rangaistus, Karamazovin veljekset ja Kellariloukko ovat olleet todellista timanttia etenkin ihon alle menevän antinsa vuoksi. Siksi Idiootti tuntui melkolailla oudolta linnulta. Pääfocus oli selvästi pinnassa ja seurapiirien toiminnassa. Itse asiassa tuli mieleeni että dostojevski olisi kirjoittanut Idiootin jopa satiirina seurapiiriromaaneista, niin saippuaisia käänteitä ja luonteita kirjaan on sisällytetty.
Terävääkin antia kirjaan toki mahtuu, kun Dostojevski kuvaa ihmisten suhtautumista päähenkilöön ruhtinaaseen, jota pidetään idioottina. Erityisesti idiootti-huomautuksia kun nostetaan silloin, kun päähenkilö on inhimillisimmillään. Mielenkiintoinen kirja Idiootti joka tapauksessa on, vähän vain raskaslukuinen.

Ei kommentteja: