sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Suomen kartanoissa

Signe Brander oli suomalainen valokuvaaja, joka sai 1910-luvulla tehtäväkseen ikuistaa filmille Suomen kartanoita. Suomen kartanoissa-kirjaan on koottu noin 250 Suomen kartanoa, joita Brander kävi kuvaamassa. Kartanot ovat rakennettu aikavälillä 1400-luvun loppu - 1900-luvun alku. Kirjan alussa esitellään itse valokuvaaja ja lyhyesti kartanoiden tutkimuksen historiaa, mutta pääasiassa kirja keskittyy Branderin ottamiin valokuviin. Kartanoista kerrotaan kuvien yhteydessä lyhyesti, omistajasuvut ja rakentamisaika mainitaan.

Esittelen seuraavaksi hieman kirjan kuvitusta. Ensimmäinen kuva on suunnattu Zälle. Kuulostaako tutulta: tapa liimata grafiikanlehtiä seiniin..
 Kartanoiden lisäksi, Branderin kameraan tallentui tavallista arkielämää.
 Tässä vähän tietoa, missä ja milloin kuvausmatkat tapahtuivat.
 Kirja on uskomaton aikamatka sadan vuoden takaiseen Suomeen. Katsokaa nyt tätäkin kuvaa:
 Toivottavasti ette pelkästään ajatelleet:"onneksi ei tarvitse enää heinäseiväsmenetelmällä heinää tehdä." Vaan myös:"onpa mahtavaa, että joku on ikuistanut tämän meille." Tuo lause minulle tuli mieleen useammankin kuin kerran ihastellessani Branderin kuvia. Kun vanha rakennus tuhoutuu, sitä ei saa enää takaisin. Kartanot edustivat yhteiskunnan eriarvoisuutta, eikä minun kartanoita kohtaan tuntemani ihailu ole aatelisten ihailua. Vaan sen kauniin käsityön ihailua, mitä kartanot edustavat. Ajan muotivirtaukset näkyvät kartanoissa, näin ne toimivat ajankuvina. Ne muistuttavat siitä, millaista joskus on ollut.

Osa Branderin kuvaamista kartanoista tuhoutui kuvausten jälkeen joko vahingossa tulipalon seurauksena, sodan pommituksissa tai sitten ne vain purettiin pois uusien rakennusten tieltä, mikä tietysti kirvelee mieltäni suunnattomasti. Vanhaa rakennusperintöä pitää vaalia, ei hävittää! Tästä on tullut minun mottoni!

Kirja oli jaettu eri aihealueisiin. Yllättäen tämän tyylin kartanot viehättivät minua eniten:
 Englantilaistyylinen linna, olen viktoriaanisen ajan kirjani lukenut ja tv-sarjat katsonut, ehkä siksi tämä nin kovasti minua kiehtoo.
 Mitään vikaa ei tässäkään..
 Kirjassa esiteltiin kolme kartanoa, joihin minulle on erityinen suhde. Suomen historian lisäksi kävin kirjaa lukiessani läpi omaa menneisyyttäni, johon liittyy sekä hyviä että huonoja muistoja. Allaoleva kuva, niin kaunis kuin se onkin, edustaa minulle niitä huonoja muistoja. Taustalla siintää kaupunki, jossa vietin 1,5 onnetonta vuotta, mutta johon kaupunkina kyllä ihastuin niin, että mielelläni siellä yhä käyn vierailemassa. Muuten, kartano, jonka alueelta kuva on otettu, kuuluu niihin, jotka myöhemmin tuhoutuivat. Tämä taisi mennä tulipalossa.
 Vielä yksi kartano, joka erityisesti ihastutti minua ulkonäöllään.

4 kommenttia:

Pellervo kirjoitti...

Sen Virolahden maiseman muuten pääsisi varmaan tänäkin päivänä kuvaamaan lähes sellaisenaan, heinäseipäitä lukuunottamatta. Ainakin tämän ilmakuvan perusteella http://www.harjunopk.fi/folders/Files/Ilmakuva%20nettiin.jpg (navetta on keskellä ylhäällä ja kartano pusikossa).

Myy kirjoitti...

Hmmm.. oletkohan nyt ihan varma navetasta? Harjulla on hevostaloutta, mutta käsittääkseni ei liha- tai lypsykarjaa.

Pellervo kirjoitti...

Mutta kyllä tuo vanha kivinavetta siellä kuitenkin on tallessa. Sen sisätiloja taisivat jopa modernisoida hetkeä ennen puhtaasti hevosiin keskittymistä.

Sarka kirjoitti...

ok. joo, ei tosta oikein saanut selvää, minkä ikäisestä navetasta on kyse. onneksi edes jonkinlaista maataloutta siellä vielä harjoitetaan (vaikka mikään ei tietenkään ole niin ylevää kuin lypsykarjatalous).