maanantai 3. elokuuta 2015

Assurin kehrä

Lauri Eirolan Assurin kehrä alkaa vähän tahmeasti. Nielin kyllä nopeasti waltarimaisuuden ja muutenkin selvät yhtymäkohdat Sinuheen, mutta alun.. miten sen nyt sanoisi.. siirappisuus? Epäuskottava onnellisuus johtuen liian ylimalkaisesta päähenkilön ja hänen perheensä välisten suhteiden kuvailusta? No, se ei vakuuttanut. Teksti tuntui todella raakileelta ja lapselliselta.

Mutta. Siis caps lock MUTTA. Kun päähenkilö pääsi Babyloniaan, tarina alkoi kulkea jouhevasti ja arvon kirjailija sai vaivattua raa'asta taikinasta nättiä pitkoa, joka kypsyi mukavasti kirjan edetessä. Ja voi pojat, kun saatoin kirjan loppuun, suuni saattoi olla pyöreän O:n muotoinen ihmetyksestä. Sillä olipa Eirola tehnyt uskomattoman uhkarohkean ja kunnianhimoisen teon kirjoittaessaan tarinan Assyrian tuhosta. Ja vielä onnistunut siinä ihan hienosti. Kyllä, nautin kovasti pikkutarkoista jutuista, joita kirjailija oli taustatyönään löytänyt ja sujauttanut ne luontevasti osaksi tarinaa. Just näin historiallista romaania kirjoitetaan (tämä neuvo osoitettu Kjell Westölle): ei alleviivaten besserwisser-tyylillä, vaan täydentämään juonta. Laittamaan lihaa luiden ympärille. Westön kirjat ovat ylipainoisia kaikesta liiallisesta besserwisseröinti-faktatiedosta.

Mitkä historiafaktat nyt erityisesti jäivät mieleen? No, Kidutustarinatpa tietenkin. Olivat inhottavia, mutta epäilemättä tosipohjaisia. Olennaisia juonen kannalta, kun sota oli yksi keskeisiä teemoja (ei nyt varsinaisesti sotaromaani kuitenkaan).

Odotan mielenkiinnolla, miten tarina tulee jatkumaan, sillä tämä näytti olevan vasta alkua.

Ei kommentteja: