keskiviikko 28. joulukuuta 2016

He eivät tiedä mitä tekevät

Mietin, että jaksanko edes kirjoittaa Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -kirjasta tänne mitään. Lukeminen oli sen verran puuduttavaa touhua, että kirjan parissa viettäminen edes sen arvostelun kirjoittamisen verran, on liikaa. Olen saanut tästä pökäleestä yliannostuksen ja kadun, että ylipäätään koskaan tartuin kirjaan. Ajattelin, että josko se Finlandia-voittajana edustaisi jotain mielenkiintoisia, uusia ajatuksia, mutta sen sijaan sainkin satoja sivuja laveata selittelyä asioista, jotka olisivat tiiviimmässä muodossa olleet juurikin kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä. Nyt selittely pilasi kaiken.

Selittelyn lisäksi teemojen sillisalaatti häiritsi. Miksi näin paljon kaikkea? Oli kulttuurieroja (joihin palattiin aina uudelleen ja uudelleen, tylsyyden tylsyys, kävi jo selväksi ensimmäisellä lavealla selityskerralla), avioliiton kauheus, avioero, isätön poika, tytär-isä -suhde, moraalipohdintoja eläinkokeista, ekoterrorismi ja sitten tämä suuri ja mahtava avainteema: somen uhkat, jonka takia kirja ilmeisesti sai Finlandian. Hukkumisen tunteelta ei voinut välttyä, enkä oikein tiedä, mitä kirjailija lopulta halusi sanoa.

Sitten vielä se puhekielellä kirjoitettu dialogi. Kuin kirsikkana kökkökakun päällä.

Ei kommentteja: