maanantai 28. marraskuuta 2016

Vieras kartanossa

Sarah Watersin Vieras kartanossa ei ole sellainen kirja, jota voi turvallisin mielin lukea "ihan vähän" ennen nukkumaanmenoa. Se kun tempaa mukaansa, suorastaan hypnotisoi jatkamaan ja jatkamaan. Kohta kello käykin aamuyön tunteja ja kaikki äänet talon sisältä ja ulkoa alkavat kuulostaa uhkaavilta. Sen jälkeen - vaikka kirjan saisi laskettua yöpöydälle - uneen vaipuminen on suoranaisen pelon takia haastavaa. Vieras kartanossa on nimittäin kauhuromaani.

Mutta se ei ole pelkästään kauhu-, vaan myös rakkaustarina, joka sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Isoon-Britanniaan. Yhteiskunta on muuttunut ja yläluokkaisten on vaikea ylläpitää prameita asuinsijojaan. Etenkin, jos talous on jo ennen sota-aikaa ollut retuperällä. Tällainen tilanne on Hundreds Hallissa, jossa parikymppiset sisarukset Caroline ja Roderick asustavat yhä äitinsä kanssa, vaikka kartano ympärillä rapistuu silmissä ja tilan tehoton maidontuotanto ei pysty ylläpitämään kasvavia menoja. Tarinan päähenkilö on köyhä, alemmasta luokasta lähtöisin oleva lääkäri Faraday, joka rakastuu vaatimattoman näköiseen Carolineen. Kun talossa alkaa tapahtua outoja, Faraday selittää viimeiseen asti kaiken järjellä.

Pidin siitä, että Sarah Waters ei selitä liikoja. Hän jättää tarinaan aukkoja, jotka lukija voi itse täyttää. Se on erittäin tyydyttävää eikä laisinkaan harmittavaa. Kuvaus Englannin rakentamisesta sodan jälkeen tuki hienosti juonikuviota: nyt oltiin menossa kohti uutta maailmaa, jossa mikään ei ollut enää kuin ennen. Hundreds Hallin rappio symboloi koko yläluokan murenemista. Silti juuri Faraday, joka ponnisti alemmasta luokasta, halusi pitää kiinni vanhoista rakenteista (ja rakennuksesta). Koska hänellä olisi ollut avioliiton ansiosta mahdollisuus nousta hierarkiassa ja hän olisi viimein päässyt kartanonherraksi, josta hän oli salaa haaveillut lapsesta asti? Vai oliko Hundredsin henki riivannut hänet puolustamaan kartanoa? Oliko kaikki sittenkin Faradayn syytä, sillä heti, kun hän ymmärsi voimakkaat tunteensa Carolinea kohtaan, kaikki alkoi mennä kammottavalla tavalla päin honkia? Yhtä kaikki, Vieras kartanossa kutkutti lukuhermojani alusta loppuun saakka. Onneksi minulla on vielä lukemattomia Waterseja jäljellä.

Ja aion lukea ne säästellen, koska ei makeaa mahan täydeltä.

Ei kommentteja: