torstai 10. marraskuuta 2016

Minun kansani, minun rakkaani

Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani poukkoilee eri aikatasoissa. Nykyaika sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen aikaan, jolloin orjuus on lakkautettu. Nykyajasta palataan eri hahmojen silmin muistelemaan menneitä: aikaa orjuudessa, Kultaista Kotia, pakomatkaa sieltä ja tapahtumia ohiolaisessa talossa 124. Talo 124 on nykyajankin keskeinen näyttämö.

Nykyajassa 124 asuttavat Sethe ja hänen tyttärensä Denver. Orjuuden jättämät jäljet vaivaavat Setheä. 18 vuotta sitten hänen tyttövauvansa kuoli, ja kuolema painaa 124:n asukkaita. Vauvan kuolema nousee uudella tavalla esiin, kun 124 saa vieraakseen Paul D:n, Sethen tuttavan Kultaisen kodin ajoilta, ja Rakkaimman, jota Sethe pitää kuolleena tyttönään. Sethen aiemmat vaiheet nousevat vähitellen esiin. Samoin kuin hänen anoppinsa ja miehensä. Morrison ehkä aloittaa kirjan tarkoituksen etäännyttävästi, mutta tuo sitten lukijan yhä lähemmäs. Niin, että lukeminen tekee jo kipeää. Kerrontatapa tekee tarinan erityisen todellisen tuntuiseksi.

Paul D:n kokemuksia kuvaillessaan Morrison kertoo raastavasti siitä, mitä on olla orja. Kun on toisen ihmisen omaisuutta, ei ole oikeutta mihinkään. Edes rakastaa omaa maataan.
Minun kansani, minun rakkaani oli todella, todella vaikuttava kirja. Se, että luin sitä samaan aikaan, kun Trump valittiin USA:n presidentiksi, lisäsi kirjan tehoa entisestään.

Ei kommentteja: