tiistai 17. syyskuuta 2019

Hunan

Viime vuoden Finlandia-ehdokkaissa oli monta sellaista kirjaa, jotka kiinnostivat. Hunan oli yksi näistä mieleni päälle jääneistä. Talven kuluessa kuitenkin unohdin sen ja nyt kesän käännyttyä syksyksi muistin taas viime kirjastovierailulla sen olemassaolon. Hyvä niin. Se oli lukemisen arvoinen.
Se pohjautuu J. Pekka Mäkelän Helvi-kummitädin päiväkirjamerkintöihin, joita hän teki toimiessaan lähetystyöntekijänä Hunanin maakunnassa Kiinassa toisen maailmansodan aikoihin.

Helvi ei ole kirjan päähenkilö, vaikka kaikki muut hahmot linkittyvät häneen tavalla tai toisella. Kaikki kirjan henkilöt saavat lähes yhtä paljon sivutilaa. Muita hahmoja ovat sveitsiläinen pariskunta, toiset suomalaiset lähetystyöntekijät sekä kiinalaisia, jotka ovat joko oppilaina tai töissä lähetysasemalla tai tekevät muutoin yhteistyötä suomalaisten kanssa.

Kirjan kertoo raskaista tapahtumista. Yksi kammottavimmista on kuvaus Nankingin verilöylystä. Helvin kokemukset ovat uskomattomia. Miten hän selvisi japanilaisten hyökkäyksestä ja toisaalta kiinalaisten sotilaiden epäluuloisuudesta ulkomaalaisia kohtaan sodan sytyttyä. Mutta valitettavasti Helvi jää yhtä pinnalliseksi hahmoksi kuin hänen hajuttomat päiväkirjamerkintänsä, joissa ei esiinny mitään ristiriitaa. Ei esimerkiksi minkäänlaista uskonkriisiä, vaikka maailma ympärillä palaa. Kirjan epilogissa selviää, että Helvi aavisti muiden lukevan hänen päiväkirjaansa, joten se oli syynä varsin kliiniseen kerrontaan.

Mietin, että jos Mäkelä ei olisi ottanut mukaan Helvin autenttisia päiväkirjamerkintöjä, hän olisi saanut enemmän taiteilijan vapauksia tarinan kerrontaan. Nyt hän tuntuu kuitenkin liikaa kunnioittavan kummitätinsä muistoa. Niin, että Helvi vaikuttaa jopa yli-inhimillisen hyveelliseltä. Tuntuu, että Helvi herää todella eloon vasta epilogissa, joka oli - kaikista varsinaisen tarinan sotakuvauksista huolimatta - kirjan koskettavinta antia.

Ei kommentteja: