Arnellin perhe

Anni Swanin Arnellin perhe on hänen nuortenkirjoistaan kaikista rasistisin ja jättää lukijalleen onton olon.

Kirjassa seurataan nelilapsisen Arnellin perheen koettelemuksia Australiassa. Sinne heidät on vienyt pankkivarkaudesta tuomittu ja vankilassa istunut perheen Martti-isä, joka ei ole tuomionsa takia työllistynyt enää Suomessa.

Australiassa Arnellit yrittävät ensin toimia maanviljelijöinä. Haasteita aiheuttavat luonnonolojen lisäksi aboriginaalit, jotka Swan kuvaa pöyristyttävän rasistisesti. Heidät kuvataan ali-ihmisinä, jotka turvautuvat helposti väkivaltaan ja harjoittavat kannibalismia. 

Vain yhden kerran kirjassa mainitaan englantilaisten harjoittamasta riistosta alkuperäisväestöä kohtaan ja aboriginaalien väkivaltaista käytöstä selitetään tällä. Arnellin perhe ei kuitenkaan itse näe mitään väärää omassa toiminnassaan.

Australiasta ei kirjassa anneta kovin ruusuista kuvaa. Köyhäiltyään maanviljelijöinä, Arnellin perhe lähtee etsimään kultaa - ja tietysti rikastuu sillä. Mutta tätä ennen he ovat eläneet jo melko rääsyläisinä. Kirjan henki onkin kovasti 1920-luvun tyylisesti koti-uskonto-isänmaa-henkinen ja rikastunut Arnellin perhe palaa onnellisena Helsinkiin jättäen kurjan Australian taakseen.

Kirja on kyllä kovin kummallinen, suvaitsematon tuulahdus ajalta, joka onneksi on ohi. 

Vieras

 Emma Clinen Vieras kertoo 22-vuotiaasta Alexista, joka on elänyt myymällä itseään ja pokailemalla vanhempia miehiä, jotka ovat elättäneet häntä hänen loisiessaan heidän asunnoissaan.

Kirjassa kerrotaan tapahtumista, jotka seuraavat, kun Alexin viisikymppinen miesystävä Simon heittää hänet ulos Hamptonsissa sijaitsevasta talostaan. Alexilla ei ole paikkaa, minne mennä. Hän ottaa suunnitelmakseen palata Simonin luo tämän Labor Day-juhliin, joihin on viikko aikaa. Siihen saakka Alexin pitää keksiä, missä majailee. Aluksi hän yrittää nukkua rannalla, mutta pelko siitä, että Dom, mies - jolta Alex on varastanut suuren summan rahaa - löytää hänet, saa hänet vainoharhaisesti pakoilemaan epäilyttävinä pitämiään ihmisiä.

Vieras on kiusallistakin luettavaa ihmisestä, joka aikoo hyötyä muista ihmisistä keinolla, millä hyvänsä. Viehättävänä naisena hän saa usein hurmattua vastakkaisen sukupuolen, mutta aina näin ei käy. 

Loppua kohti Alex ajautuu yhä ahtaampaan nurkkaan pakomatkallaan ja on selvää, että loppu ei ole onnellinen. 

Kirja on hyvää opetusmateriaalia siitä, että ihmisiin on syytä suhtautua varauksella. 

Osuma

 Petter Sandelinin Osuma oli lyhyt mitaltaan, mutta suuri sisällöltään. 

Se kertoo vieläkin hieman tabusta aiheesta, miesten välisestä rakkaudesta jatkosodassa. 

Tallgren ja Ståhl rakastuvat samassa korsussa ja yrittävät pitää rakkautensa salassa. Siinä onnistumatta. Rangaistukseksi Ståhl käsketään etulinjaan. He yrittävät päästä tilanteesta järjestämällä itselleen itsemurhatehtävän: he yrittävät käydä hakemassa venäläisen sotavangin. Tämä käy Ståhlin kohtaloksi.

Kirjan kehyskertomuksessa toinen heistä on muuttunut puuksi. Kirjan edetessä selviää, että puu on Tallgren. Hän on ottanut Ståhlista muistoksi saappaat, joiden ympärille hän on kietonut juurensa. Hän vaalii muistoaan rakastetustaan ja myös kiroaa, ettei pysty unohtamaan. Paitsi lopulta, kun hän on jo vanha ja lahoneva puu.

Hieno kirja, jossa jokaisella sanalla oli merkityksensä

Pultava

 Peter Englundin Pultava oli todella hyvä tietokirja Suureen Pohjan sotaan kuuluvasta Pultavan taistelusta.

Kirjassa seurataan Ruotsin armeijan etenemistä ukrainalaiseen Pultavan kylään. Englund nostaa esiin niin päällystöä kuin sotamiehiä, heitä, joilta on jäänyt kirjallisia muistelmia tapahtuneesta tai joiden edesottamuksista muut ovat kertoneet myöhemmin. Tämä rikastuttaa kerrontaa ja lukija saa samaistumispintaa ihmisiin, jotka joutuivat kokemaan tuon verilöylyn. 

Englund kuvaa, kuinka voitokas, eurooppalainen suurvalta, Ruotsi menetti tappion myötä suurvalta-asemansa. Venäjä tappoi yli 6000 ruotsalaista ja taistelun antautumisehdot olivat kammottavat. Ruotsalaiset joutuivat seuraamaan, kuinka heidän aseveljensä, Ruotsin puolelle loikanneet ukrainalaiset kasakat, kidutettiin hitaasti kuoliaiksi. Kuningas pääsi pakoon pienen joukon kanssa, mutta muut joutuivat sotavangeiksi. Englund kertoo, että sotavankeja palasi Ruotsiin vielä 20 vuotta sodan jälkeen.

Suomessa on tietysti paljon puhuttu isostavihasta; kuinka venäläiset tappoivat suomalaisia ja veivät heitä orjiksi. Tässä kirjassa Englund kertoo, kuinka Ruotsin armeija murhasi silmittömästi siviilejä Puolassa, kuin venäläiset suomalaisia muutama vuosi myöhemmin.