Riitta Konttisen tietokirja Tarinankertoja - Anni Swanin elämä oli ansiokas teos.
Kirja alkaa selvityksellä Anni Swanin suvun taustoista. Anni Swanin perhe ei ollut varakas, mutta hänen sukunsa oli vanhaa sivistys- ja pappisukua ja täten henkinen ilmapiiri kotona oli naisten koulutukselle ja oman uran luomiselle olivat myönteiset. Se ei ollut tavanomaista 1800-luvun lopun säätyläisperheissäkään. Naisen ajateltiin menevän naimisiin ja ura olisi miehen uran tukemista.
Kirjassa tuodaan hyvin esille kuitenkin se, miten mahdottomaksi naisen yliopistossa opiskelu oli tehty. Opettajat ja suurin osa kurssitovereista olivat miehiä, jotka alaskatsoivat opiskelevaa naista. Nainen oli luennoilla silmätikkuna ja hänen ei uskottu pärjäävän yliopistomaailmassa. Siksi ei ollutkaan ihme, että Anni jätti yliopiston kesken, henkinen paine koulussa oli liikaa.
Anni Swanin sukupolvi oli Suomen kulttuurielämässä varsin kultainen sukupolvi eikä heidän jälkeensä ole nähty noin valtavaa rypästä eri taiteiden huippuja. Anni Swanin ystäväpiiriin kun kuuluivat esimerkiksi Jean Sibelius, Eero Järnefelt sisaruksineen, Eino Leino ensimmäisenä ihastuksena ja Ester Ståhlberg kollegana, jonka kanssa kemiat eivät kohdanneet. Ester Ståhlberghan oli "historian oikealla puolella" tuomitessaan jo varhaisessa vaiheessa Lapuan liikkeen toiminnan. Tuohon aikaan kirjallinen sivistyneistö oli oikeistolaista, niin Anni Swankin.
Kirja on lämminhenkinen, ihastuttava matka aikakauteen, joka ei enää palaa. Se on kuin Swanin nuortenkirjat, jossa käydään Fazerilla, eletään aikaa, jolloin Helsingissä kukoistivat vanhat huvilat ja jolloin kesäksi ja jouluksi lähdettiin aina maaseudun idyllimäiseen ympäristöön.
Toisaalta se oli myös aikaa, jolloin ihmiset kuolivat sairauksiin, joihin nykyään on parannuskeinoja. Anni Swan oli onnekas, että hänen kaikki siskonsa saivat elää varsin pitkään ja hänen vanhempansakin elivät ajan mittapuulla vanhuksiksi, appiukko jopa 90-vuotiaaksi. Se tuntuu uskomattomalta, koska verenpainelääkitystä ei ollut vielä keksitty.
Anni Swan menetti keskimmäisen poikansa keuhkotaudille Sulevin ollessa alle kolmekymppinen. Sitä jäin ihmettelemään, ettei nuorimman pojan päihdeongelmaa puitu ollenkaan. Jostain lehtijutusta luin, että se suretti ikääntyvää äitiä ja toi vanhuuden vuosiin huolta ja murhetta.
Mutta muuten kirja oli täyteläinen kuvaus arvostetusta kirjailijasta, joka teki merkittävän uran ja eli kuitenkin aika onnellisen elämän rikkoen monia lasikattoja.
Itseäni tyydytti Anni Swanin kirjojen fanina taustaselitykset monille hänen kirjoilleen. Miten moni hänen läheisensä ja myös paikat, kuten Hopeavuori ja Kotavuori oli kuvattu esimerkiksi Kaarinan kesälomassa, Tottisalmen perillisessä ja Iiris Rukassa.