Suvi Westin Syntien kummun naiset on epätasainen romaani.
Se kertoo saamelaisnaisesta, joka muuttaa etelästä takaisin Saamenmaalle ja ryhtyy kirjoittamaan tietokirjaa saamelaisista. Samalla hän hengailee sivupersooniensa kanssa.
Hyvää on se, miten törkeää huumori on ja miten West kertoo ikäänkuin sivulauseissa saamelaisten kokemasta sorrosta. Enpä tiennytkään, että Kainuun saamenkieli kuoli 1700-luvulla. Kirja sai minut kiinnostumaan siitä, minkälaista saamelaisasutus on ollut täällä Keski-Suomessa. Koska varmastihan se on ollut pysyvää eikä pelkästään "metsästäjä-saamelaisia, jotka palasivat retkillään takaisin pohjoiseen". Tällaista kerrotaan Keski-Suomen historiasta kertovissa tietokirjoissa, mutta pysyvän saamelaisasutuksen puolesta puhuvat nämä monet saamelaiset paikannimet, jotka jäivät elämään sen jälkeen, kun suomalaiset uudisraivaajat ajoivat saamelaiset täältä pois.
Huonoa kirjassa on liiallinen pituus ja se, ettei juoni tunnu välillä oikein etenevän. Päähenkilön sivuhahmoja ei ole osattu perustella ja kehittää tarpeeksi hyvin, jäävät oudoiksi lisäksi tarinaan, ja oikeastaan vain tuntuu, että ne on luotu tuomaan juoneen lisävivahteita.
Kirja on lopulta manifesti saamelaisten puolesta näennäisesti kevyen hömpän kuorissa. Eli kirjailijalle on käynyt se, mikä kirjan päähenkilölle: on yrittänyt kirjoittaa tietokirjan saamelaisnaisista, mutta lopputuloksena on keskinkertainen itseironinen romaani, jonka parasta antia on kuitenkin saamelaishistorian kertaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti