Norjalaisen Knut Hamsunin vuonna 1898 ilmestynyt Victoria oli sopivan lyhyt äänikirja (4 h) tähän hetkeen, kun en oikein meinaa löytää aikaa kirjan kuunteluun.
Edelleenkin minulla on käytössä vain Ekirjaston äänikirjapalvelu, jossa laina-aika kirjoilla on kaksi viikkoa. Siinä ajassa en esimerkiksi ehdi Ii-joki -sarjan osaa kuunnella, koska ovat yli 20-tuntisia.
Victoria kertoo Johanneksesta, myllärin pojasta, joka rakastuu naapurintyttö Victoriaan. Victoria on rikkaasta perheestä, ja siksi heidän avioliittonsa ei tule kuuloon.
Victoria on aikansa kirjallisuutta ja tunteiden kuvailu on pateettista. Kuinka voi rakastua ihmiseen, jota ei edes tunne? Ihmettelee nykyihminen. Rakkaustarinan kuvailua paremmin kirjassa kerrotaan luokkayhteiskunnan tunkkaisuudesta ja minkälaista onnettomuutta se aiheutti ihmisille.
Victorian ja Johanneksen avioliiton esteenä oli Victorian isä, joka toivoi Victorian hyvän naimakaupan pelastavan suvun perikadosta, sillä isä oli vuosien saatossa köyhtynyt. Tästä annetaan osviittaa jo kirjan alussa, kun kotopuolessa käymään tullut Johannes ihmettelee hakkuuaukkoja.
Kun Victorian sulhanen sitten kuolee metsästysonnettomuudessa ja Victorian isä tekee epätoivoissaan itsemurhan, Johannes on jo lupautunut toiselle naiselle. Pariskunta ei löydä enää toisiaan, sillä myös Victoria kuolee (tuberkuloosiin) ennenaikaisesti. Hyvin minnacanthmaista kurjuuden kuvausta.
Yhteenvetona voi todeta, että kirjan yhteiskuntakritiikki oli toimivaa, ihmissuhteiden kuvaus puisevaa, mutta ajankuva hyvä muistutus taas siitä, että ennen kaikki ei todellakaan ollut paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti