torstai 16. elokuuta 2007

Karamazovin veljekset (Братья Карамазовы) (1880)

Hihhoo! Olen lukenut sanasta sanaan puoleen väliin pitkästä aikaa ensimmäistä tiiliskivikalssikkoa(ni). Jaa-ah. Tokkopa ennen tullutkaan luetuksi moisia järkäleitä... Niin tolstoit, servanttesit, huugot kuin dumasitkin ovat tähän saakka saaneet minulta aivan rauhassa pölyyttyä hyllyissään.

Entä sitten tämä karamazov-tarina. Nyt, puoleen väliin päästyäni ( reilut 500 sivua ), olen huomannut, että mestari D. valottaa venäläisyyttä paljolti uskonnolisista lähtökohdista. "...oli kristitty, joten katumuksen ja kärsimyksen teema näkyy monissa hänen kirjoissaan..." -wikipedia. Luostarinvanhin Z:n ajatukset, opetukset sekä kuolema käydään läpi seikkaperäisesti.

Siteeraan vielä pätkän wikipediasa: "Dostojevskin kerrotaan sairastaneen epilepsiaa, ja hän sai ensimmäisen kohtauksensa jo 7-vuotiaana. Dostojevskin olessa 15-vuotias hänen äitinsä kuoli, ja isä lähetti Fedorin ja perheen vanhimman pojan, Milhailin, Pietariin opiskelemaan..." Mainitut omaelämänkerralliset seikat kuultavat läpi myös Karamazovin veljeksissä.

Ei voi välttyä ajatukselta, että Dostojevski on elänyt 1800 -luvulla "ajan hermolla" kirjoittaen henkilöidensä kautta Venäjän psykohistoriaa, -analyysiä ja -terapiaa. Yksi tärkeä historiallinen kysymys pitää pikimmiten selvittää: Milloin maaorjuus lakkautettiin Venäjällä? Myös sosialististen aatevirtausten kehittyminen ja eteneminen ennen 1900-lukua saattaisi avartaa karamazoveihin liittyvää lukuelämystä olihan "....Dostojevski poliittisesti valveutunut ja kuului nuoruudessaan muun muassa Ilja Petroševskin sosialistisiin fourieristeihin, minkä johdosta hänet vuonna 1849 vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Viime hetkellä hänet kuitenkin armahdettiin ja lähetettiin vankileirille Siperiaan. Siellä hänestä tuli puhdas nationalisti ja konservatiivi..." (wiki)

Eilen Marjan nimppareilla Kantolassa bongasin jo seuraavan järkäleen: Isokokoinen renesanssista kertova kirja. (Touko lähössä Italiaan, valmistautuu reissuun perusteoksilla...)

Yhtä tärkeää kuin tietää Suomeen oleellisesti liittyvien Ruotsin ja Venäjän historian keskeisimpiä vaikuttimia, on tietää renesanssin ja antiikin ideamaailman käänteet ja käsitteet. Ei liene kaukaa haettu ajatus, että tässä nyt vanha räähkä parkuu epätoivoisena: Mihin olenkaan elämäni vireimmät vuodet tuhlannut!


Ei muuta kuin tervemenoa mestareiden ja klassikoiden maailmaan - jo alle kolmekymppisinä, toivoo:

Nuuskamuikkunen

Ei kommentteja: