tiistai 7. elokuuta 2007

Matti Rönkä: Mies rajan takaa

"...Eläkeputkesta saattoi tulla luoti otsaan, ja läksiäisbonukseksi tarjottiin multainen kädenpuristus..."

Ote otsikoidusta kirjasta, sen "Ystävät kaukana"-tarinasta (2005), sivu 459. Iloksemme tämän kokonaisuuden on tuottanut Gummerus Kustannus Oy, painopaikka WS Bookwell Oy, Juva 2007 (www.loistopokkarit.com).

Kimmoke kirjan lukemiseen saatu Lemmenjoen vaelluksella. Mm. päivävaelluksella Aakenus-tunturin Pyhäjärven autiotuvassa kuunneltiin kirjasta otteita Timben herkullisesti tulkitsemana. Kirjan lukeminen oli "måste"...

Ylläolevalla lainauksella haluan valottaa arvoisan Nuharupi-sivuston lukijakunnalle hitusen siitä jäävuoren huipuua, mikä viimekädessä edustaa vakavamielistä suhtautumistani venäläisen kirjallisuuden suuriin klassikoihin. Huomaan ajattelevani: "Tämänkaltaiseen ilotulitukseen ei Dostojevski pysty. Tätä se ei edes yritä..."

Olenkin pakotettu siteeraamaan kirjaa uudelleen:

...tyttö istuu Laatokan rannalla - uittaa varpaitaan vedessä. Pysähtyy siihen mafioso/yrittäjä Viktor ("Vitalis" "Vitjuha" "Vituska") Kärppä. Kysyy tytöltä: "Onko vesi lämintä?" Tyttö vastaa: Minä olen huora Käkisalmesta, en mikään vtun lämpömittari!"

(Lainaus muistivarainen, mutta ajatus välittynee)

Haluan nyt korostaa nykykirjallisuuden ja menneiden vuosisatojen järkälemäisten teosten eroa. Huumori on erilaista. Dostojevskinaikainen huumori ikäänkuin kasvaa sisältä, vaisusti ja huomaamatta. Nykypäivän sananasettelijat pläjäyttävät verbaalit kudelmansa kertapierasulla päin näköä, pthyi! Se on siinä: Naura tai vaihda kirjaa.

Matti Rönkän kirjan ohella olen pikkuhiljaa jatkanut seikkailujani Karamanzovien maailmassa. Rönkän puutteeksi ei saata olla mainitsetmatta sitä, että hän ei suin sunrminkaan lankea kirjoittamaan tarinaansa liittyvistä henkilöstä esim seuraavaan (dostojevskiläiseen) tapaan:

"...Hämärätaustan omaava liikemies Viktor Kärppä on meille jo verrattoman tuttu, mutta Laatokan tyttö vaatii tarkennusta. Esitänkin hartaana toiveena, ettei lukija pitkästyisi tarinmme pysähtyessä esittelyn ajaksi. Saattaa näetsen olla, että tyttö tulee tuonnempana vierailemaan tarinassamme toinen toistaan tärkeämmissä käänteissä. Ei liene liioiteltua, jos otaksumme hänen on olevan keskeisimpiä tekijöitä kirjan loppuratkaisussa, johon juuri kuultu kohtaaminen Laatokan rannalla kauniisti niveltyy..."


nuuskamuikkunen

Ei kommentteja: