perjantai 16. marraskuuta 2007

Viimeaikaisia lukuelämyksiä.

Joop. Hyvä kun muutkin aktivoituu. On tullu hiljattain luetuks aika paljon, tai no, mitä lukemista se sellanen on että torkkuu ja haparoi rivin pari ja torkkuu sitten lisää. Mutta kuitenkin: Viimeisimmän selkävituleerauksen aikaan löysin teiltä, vintin kirjahyllystä, vanhan klassikon, "Maatorpedon salaisuus". Kuuluu sarjaan poikakirjat, ei yli 15 -vuotiaille. Jos joku ihmettelee, miksi pappa on niin innokas ja hyvä kaivurin ja kourakuormaimen käyttäjä, on hyvä lukea mainittu kirja. Maan uumenissa mönkivällä ihmelaitteella ryöstetään Lontoon keskuspankista kultaharkkoja hydraulisesti toimivilla "käsivarsilla". Pappa oli saanut kirjan lahjaksi 15 vuotiaana.

Chandler: Syvä uni. Elokuva tullut nähdyksi muutamaan kertaan. Kirjaa lukiessa tulee olo kuin katsoisi hidastettua elokuvaa, Bogart ääni käheänä kippaamassa viskiä, Lauren Bacall sytyttämässä savuketta luoden arvoituksellisia katseita edellämainitun suuntaan. Pakko siteerata pätkä Chandleria: "...huoneeseen tuli sivuovesta sisäkkö. Hän oli keski-ikäinen nainen, jolla oli pitkät keltaiset ystävälliset kasvot, pitkä nenä, suuret vetiset silmät eikä leukaa laisinkaan. Hän oli kuin vanha mukava hevonen, joka oli päästetty laitumelle pitkän palveluksen jälkeen..." (sivu 30) Tällasista luonnehdinnoista ossukkahenkinen kaksijalka on iloinen!

Huovinen: Kylän koirat. Veikko Huovinen on tuossa alunperin vuonna 1962 julkaistussa kirjassaan lähestynyt leppoisaa koira-asiaa muikean humoristisesti - kuinkas muuten. Maailma muuttuu ja maaseutu sen mukana. Vielä 60-luvulla koirat saivat juoksennella vapaina syyskuun ensimmäisestä päivästä... vissiin jonnekin kevättalvelle saakka. Lintujen pesimäaika oli koirien kiinnipidon aikaa? Muutoksista puheenollen: Kuka nykyihmisistä enää tietää (muistaa) mikä on TUNKIO? Huovinen porautuu tunkioelämän salaisuuksiin koirien kautta: "...Ruokakomeron perukoissa hikeentynyt juustonkimpale, kuivuneita leivänkantoja, palaneita vehnäsiä, eltaantunut laardinpala voipaperissa, hernekeiton tähteitä, läskisoosin jäännöksiä, entistä puuroa, tunkkaantunut kalakukon puolisko ynnä muuta. Säilykepurkista voi lipoa japanilaista makrillia tai kiinalaista meriankeriasta. Suolasillikin, joka kuukauden pari tekeentyy pakkasessa ja suojasäässä ja tulee huuhdotuksi sadoilla ämpärillisillä likavettä, maistuu kevätpuolella melkoiselta. Jäniksen suolet tuovat vaihtelua tunkiokulinaristin kestipöytään." (yhdeksäs painos, sivu 62).

Ei kommentteja: