perjantai 24. lokakuuta 2008

Venäläistä seurapiirielämää 1870-luvulta

Leo Tolstoin Anna Karenina-romaanin nimi johtaa vähän harhaan. Anna Karenina on yksi päähenkilöistä, mutta välillä voi mennä useita kymmeniä sivuja, ettei häntä mainita laisinkaan. Yhtä hyvin romaanin nimi olisi voinut olla Konstantin Levin, jonka elämää käsitellään kirjassa vielä Annaakin enemmän.

Greta Garbo näytteli Anna Kareninaa vuonna 1935

Kaiken kaikkiaan Anna Karenina on ajankuva 1870-luvun Venäjän hienostoseurapiireistä. Tolstoi itse sanoi, ettei pitänyt päiväkirjaa kirjoittaessaan Anna Kareninaa, vaan romaani toimi hänen päiväkirjanaan. Tästä voimme päätellä, että hahmot olivat osittain oikeasta elämästä. Tolstoi oli myöntänyt, että Levinissä oli paljon häntä itseään.

On jännä, että kirjan kaksi päähenkilöä, Anna ja Levin, eivät opi koko kirjan aikana tuntemaan toisiaan. He tapaavat yhden kerran ja tuo tapaaminen sattuu aivan kirjan lopussa, hieman ennen kuin *SPOILERI* Anna hyppää junan alle *SPOILERI*.

Mutta Annalla ja Levinillä on yhteisiä ystäviä, joiden kautta tarkastellaan päähenkilöitä. Eli päähenkilöt liittyvät toisiinsa monien muiden tärkeiden sivuhenkilöiden kautta, jotka vaikuttavat ratkaisevasti heidän kohtaloihinsa.

Vivien Leigh näytteli Anna Kareninaa vuonna 1948

Mikä lopulta on kaiken tarkoitus, mikä tekee elämästä mielekkään ja minkä takia kannattaa elää? Näihin kysymyksiin Levin löysi lopulta vastaukset, toisin kuin Anna. Minä tyhmänä luin esipuheen ennen kuin aloin lukea kirjaa ja siinä paljastettiin, miten lopussa käy. Se vähän häiritsi, sillä en tiennyt loppuratkaisuja. Harmillista. Spoilaantumisestani huolimatta kirja oli erittäin mukava lukukokemus. Kiehtova ja mukaansatempaava ja viihdyttävä ennen kaikkea. Anna Karenina on erittäin helppolukuinen. Syy, miksi minulla kesti näin kauan lukea se loppuun, oli siinä, että pidin välillä jopa viikkojen taukoja lukemisessa. Sillä kun kerran kirjan aukaisi, se imaisi mukaansa. Kirja tarvitsi siis sopivia lukuhetkiä. Nuo viikkojen tauot eivät sinänsä haitanneet, sillä Anna Karenina oli niin mielenkiintoinen, että sen tapahtumat säilyivät tuoreessa muistissa, vaikkei olisi hetkeen lukenut.

Ainoana miinuksena oli Tolstoin tapa käyttää henkilöhahmoista kaikkia mahdollisia nimiä ja aivan miten sattuu. Venäjällä on ilmeisesti tapana, että ihmisellä on normaalin nimensä lisäksi monta lempinimeä. Yhtä nimeä käyttää puoliso, toista lähisuku, kolmatta tuttavat ja neljättä vieraat. Tolstoi käytti välillä näitä kaikkia sekaisin kertoessaan, mitä hahmolle tapahtui. Kyllähän siihen vähitellen tottui, kun alkoi oppia kaikkien henkilöiden lempinimiä, mutta alussa se oli aika hankalaa. Toisaalta.. käytänhän minäkin Rontista montaa eri nimeä..

Anna Kareninasta ei kai koskaan ole saatu tehtyä hyvää elokuvaa? Mitä nyt äsken vilkaisin elokuva-arvosteluja, niin tuo Greta Garbon tähdittämä leffa taitaa olla paras, eikä sekään mikään mestariteos ole. Yritystä on kuitenkin ollut, Anna Kareninasta on tehty tähän päivään mennessä 24 elokuvaa tai tv-sarjaa.. valitettavasti määrä ei piilota tekeleiden keskinkertaisuutta.

2 kommenttia:

Zaara kirjoitti...

Aika hurjaa että yhtä kirjaa on filmattu noin monta kertaa. Onnistumatta. Taitaa tuo Anna Karenina olla jonkinlainen klassikoiden kulmakivi joka kaikkien pitäisi lukea elämänsä aikana. Ehkä minunkin aikani vielä koittaa.

Pellervo kirjoitti...

Anna Karenina on kovaa settiä. Vaikka filmatisoinnissa ei olekaan onnistuttu (ei mikään ihme), kyseisen romaanin pohjalta luotu baletti toimi yllättävän hyvin.

Aiheen ohi: tein muuten eilen tosi löydön Vorsan paikallisessa kirjakaupassa: Veikko Huovisen Bakulainen pahvala. Sisältää Huovislaisittain kirjoitettuja kummia kertomuksia. Ainakin alkupää on ollut aivan loistavaa.