maanantai 18. huhtikuuta 2011

Gulliverin retket

Joululahja Myyltä oli kiertopalkinto Gulliverin retket. Kirjoittajana Jonathan Swift.

Gulliverin retket on haluaisin sanoa allegorinen satukirja, mutta vertailut Englantiin ja eurooppaan tehdään sen verran suoraan, että allegoriat jäävät nurkkaan. Gulliver haaksirikkoutuu neljään eri kulttuuriin, joita ilmeisesti yritetään käyttää vertailukohtana eurooppalaiseen menoon. Tekijän mieleisimmäksi vaihtoehdoksi esitään utopia, jossa väki ei tunne sanoja valehdella tai sota. Itse löysin mukaansa tempaavia kohtia lähinnä silloin, kun Swift esittelee erään kulttuurin koulutus- ja tutkimustraditiota. Kuulosti nykypäiväänkin purevalta satiirilta.

Saduiksi Gulliverin sattumuksia nimitän näiden seikkailujen valtavien aukkojen vuoksi. Monissa kohdin kerronta rikkoontuu niin pahasti, että edes sadunomaisuus ei onnistu juttua pelastamaan, kun jo seuraavassa kappaleessa saatetaan kumota edellisessä kappaleessa todetut totuudet kustakin kulttuurista. Ärsyttävää luettavaa.

Mukaan on viskottu koomisia härskiyksiä: Miten jättiläisihminen sammuttaa tulipalon, kun vettä ei ole lähellä saatavilla? Mitä viriili hovineiti tekee 6 tuuman mittaisella minimiehellä? jne.

Pääosin kirja oli teränsä kadottanutta pörinää. Kaikkien ärsyttävimmäksi muodostui Swiftin utopiakuvaus.

3 kommenttia:

Paves kirjoitti...

No joo, kaksi ensimmäistä tarinaa Kullisuonen matkoissa ovat kyllä aika turhanpäivisiä. Ne taisivatkin olla vankimmin kiinni Swiftin ajan politiikassa. Kerronta jankkasi, huumori oli typerää ja piikittelyyn tarkoitettua. Tosin eipä liene Swift aikonut teostaan klassikoksi kirjoittaakaan.

Sen sijaan kaksi viimeistä kertomusta olivat timanttisia, ei niissä ollut ärsyttävyydestä tietoakaan! Vertailun vuoksi luepa vaikka tuota Rimmistä. Ensimmäisellä sivulla alkaa päänsärky, toisella tulee migreeni, kolmannella harkitset jo vieväsi kirjaa kaniin, kunnes tajuat, että sivuja voi käyttää pienten kasvien painamiseen.

Pellervo kirjoitti...

Ehkä olen käynyt niin kyyniseksi, että tuo hevosten parissa vietetty utopiajakso tuntui minusta hyvinkin puuduttavalta. Laputa sen sijaan oli kirjan parasta antia.

myy kirjoitti...

"Ehkä olen käynyt niin kyyniseksi"

Nyt jo huomasit?