keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Waltari on persu

Mika Waltarin "Valtakunnan Salaisuus" imaisi sitten jälleen kerran. Teos on huikeasti parempi kirja kuin Raamattu, sillä jo n. sivulla 30 ollaan itse äksönin ytimessä, roikutaan ristillä. Raamatunlukija joutuu kahlaamaan ennen UT:n evankeliumeja juutalaisten sukukronikat sun muut tarpeettomat... Persuksi Waltarin mielestäni tekee sen, että teksti on erittäin näköistaidetta, eikä sen ymmärtämiseen kovin kaksisia älynlahjoja tarvita. Waltari on läksynsä lukenut eikä tarinassa liene pahempia anakronisemeja. Jos vertaan "Valtakunnan Salaisuutta" toiseen luennassa olevaan kirjaan, Nick Caven "Kun aasintamma näki Herran enkelin":iin, on jälkimmäinen vastenmielinen postmoderni klöntti, kuin koiran oksennus, joka ei todellakaan imaise. Aina sen äärelle palaa, mutta kakomista, kakomista.

Waltaria voisi syyttää elitismistä, ovathan hänen kirjojensa päähenkilöt näköalapaikoilla ja etuoikeutetuissa asemissa toimivia henkilöitä, juuri sellaisia, jollaiseksi Waltari varmasti itsensä koki suhteessa muihin suomalaisiin.

Erityisesti Mika Waltarista tekee persupopulistin se, että hänen nimensä on kaikkea muuta kuin tavallinen nieminenlahtinenmäkinenhakkarainen. Ettei vain muinaisia ruotsalaisaatelisia, joiden taholta Suomen kansallisromantiikan ajan upeimmat teokset tulleet...

Silti: Ehdoton ei pakkoruotsille. Ei euroakaan luikurimaiden tukemiseen!

1 kommentti:

Sarka kirjoitti...

Haha, siinä tapauksessa Waltari ainoa persu, josta minä pidän.