tiistai 19. huhtikuuta 2011

Raevaara, Rimminen, Rushdie

Tiina Raevaara: "En tunne sinua vierelläni"

Suomalaiset villahousurealistit tulisi pakottaa lukemaan Raevaaran neljätoista novellia. Kertomukset metamorfooseista, hirviöistä ja henkiin heräävistä esineistä ovat henkeäsalpaavan väkeviä. Tasalaatuisessa kokoelmassa on vain muutama ohilyönti, eivätkä nekään täysin hukkaan osu. Raevaaran lumoavat novellit etsivät vertaistaan suomalaisen kaunokirjallisuuden nuhjuisesta joukosta. Niiden kieli, kerronta ja juoni kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti. Nämä tarinat ovat huikeita!

Mikko Rimminen: "Nenäpäivä"

Mikä koteihin tunkeutuvan sosiopaatin elämässä on liikuttavaa? "Nenäpäivän" vieraantunut ja hämmentävä huumori syntyy siitä, kun päähenkilönä oleva säheltävä idiootti joko satuttaa itsensä tai häiritessään tuntemattomien elämää joutuu toinen toistaan nolompiin tilanteisiin. Ilo on ylimmillään molempien tapahtuessa yhtäaikaa. Rimmisen maailmankuva on poikkeuksellisen vinoutunut. Kirja on niin hirveää kakkaa, että uskon sen palkinneen Finlandia-raadin koostuvan puhdasverisistä sadisteista. Suomalainen myötätunto herää näemmä häpeästä ja tyhmyydestä.

Salman Rushdie: "Keskiyön lapset"

En kestänyt kymmentä sivua pidemmälle. Rushdie saisi opetella pitämään ajatuksensa ja tarinansa koossa.

1 kommentti:

Pellervo kirjoitti...

Tasapuolisuuden nimissä yritän taas Rimmisen Pölkkyä. Ei iske vieläkään.