keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Ännu mera böcker

Heikki Turunen - Simpauttaja

Edelleen ajankohtainen Simpauttaja viihdyttää ja kiinnostaa. Vaikka juoni on löyhähkö, puristaa Turunen merkittävän suomalaisen murroskauden kiinnostavalla tavalla yhteen, letkeästi kerrottuun tarinaan.

William Shakespeare - Hamlet

Eroksen ja Thanatoksen julman osuvaa tanssia. Yllättävän tiivis kertomus yllätti. Ennen verenvuodatusta ei ehtinyt paljon nokka tuhista.

 Tomas Tranströmer - Kootut teokset 1954 - 2004

Tranströmerin runot ovat paikoittaisesta materiaalisuudestaan huolimatta helvetin mielenkiintoisia, ulottuvuuksia avaavia ikkunoita maailmaan, jota ihmiset elävät joka päivä, kykenemättä nimeämään sen epätodellista olemusta.

William Golding - Kärpästen herra

Toki Kärpästen herra on klassikko, mutta se myös ansaitsee tyhjältä vaikuttavan tittelin. Absurdi asetelma autiolle saarelle haaksirikkoutuneista pojista voi pänniä, ellei sitä näe metaforan laukaisevana avaimena. Käynnistyminen vie pitkälle, hitaasti käynnistyvälle matkalle moraalin ja sivistyksen luonteesta, joka lopussa räjähtää julmasti valloilleen. Tarinan tuntevanakin teos kannattaa lukea, sillä sen karuus paljaudessaan kertoo hyvin paljon esimerkiksi Jyrki Kataisen nimittämästä "välittämisen yhteiskunnasta".

Lassi Nummi - Requiem

Runosarja, joka synnyttää pyyteetöntä toivoa, armoa ja uskoa.

 Markus Nummi - Karkkipäivä

Parempi kuin samana vuonna Finlandia-kilpailussa palkinnon pokannut Rimmisen Mikon Nenäpäivä. Tästä ja muista myöhemmin lisää.

Ei kommentteja: