lauantai 30. kesäkuuta 2012

Don Quijote

En muista, mitä Giljain kirjoitti Nuharupeen Don Quijotesta luettuaan sen pari (?) vuotta sitten. Aion katsoa hänen arvionsa vasta sen jälkeen, kun olen kirjoittanut tämän oman postaukseni. Muuten vertailisin kirjoituksessani minun ja Giljainin näkemyksiä tästä jättiläisklassikosta.

Cervantes kirjoitti Don Quijoten 400 vuotta sitten. Kirja on kaksiosainen. Esipuheessa mainittiin, kuinka monta vuotta osien välillä on, mutta en muista sitä enää. Useampi vuosi kuitenkin. Ja se kyllä näkyy..

Don Quijote kertoo espanjalaisesta, viisikymppisestä miehestä, joka liikaa ritariromaaneja luettuaan sekoaa kirjojen tarinoista ja alkaa itsekin kuvitella olevansa ritari. Hän keksii itselleen uuden nimen, hankkii aseenkantajan ja kehittää rakkaussuhteen, joka elää ainoastaan hänen mielikuvituksessaan. Ensimmäisessä osassa Don Quijoten hölmöt edesottamukset huvittavat ja kappaleiden kuvaukset aiheuttavat lisää hymähdyksiä.
Mutta, se häiritsi aika lailla, että Don Quijote oli oikeastaan vain kehyskertomus. Tarinan sisällä olevat tarinat olivat päinvastaisia kuin vaeltavan ritarin seikkailut, joita höysti huumori. Nämä sisätarinat olivat aika paatoksellisia rakkaustarinoita, joissa useimmiten koitti onnellinen loppu. Mieluummin olisin lukenut pelkästään Don Quijoten hoopoilua.

Kakkososasta minulla ei sen sijaan ole mitään hyvää sanottavaa. Se oli yksinkertaisesti hirvittävän tylsä.

Toinen osa alkaa pari kuukautta Don Quijoten edellisten seikkailujen jälkeen. Tuona aikana hänestä on kirjoitettu kirja, joka on saavuttanut suosiota ihmisten parissa. Don Quijote ja Sancho Panza ovat suurimman osan kirjasta ruhtinaan ja ruhtinattaren jekutettavina, koska ylimykset kokevat saavansa suurta hupia kahdesta hölmöstä, jotka elävät täysin mielikuvitusmaailmoissaan. Minä taas en saanut minkäänlaista iloa näistä tapahtumista, joiden oletetaan hauskuuttavan kovasti myös lukijaa.

Tietoni Don Quijotesta ennen kirjan lukemista oli vain se, että kirjassa tapahtuu taistelua tuulimyllyjä vastaan. Sitähän pidetään yleisesti kielikuvana sille, kun ihminen yrittää tehdä jotain mahdotonta. En tiedä sitten, oliko Don Quijote kirja kokonaisuudessaan kielikuva jollekin. En ole hirvittävän hyvä tarkastelemaan kirjojen monimerkityksellisyyksiä. Paitsi Tove Janssonin Muumi-kirjoja kyllä kovasti tykkään tulkita..

Ei kommentteja: